Kiina isännöi vapaakauppafoorumia samalla kun sen asema talousmahtina näyttää vahvistuvan entisestään. Aasian ja Tyynenmeren maiden eli Apecin kokous alkaa huomenna keskiviikkona Kiinassa, jonka kauppaylijäämä on tänä vuonna yli biljoona dollaria.
Soitimme Yhdysvalloissa Pennsylvanian yliopiston oikeustieteen ja itäaasialaisten kielten professori Teemu Ruskolalle ja kysyimme, mikä selittää Kiinan nousua.
Vastaus on hieman yllättävä: Ruskolan mukaan Kiinan talousihmeen takana eivät ole tehtaat eikä teknologia, vaan maaseudun talonpojat ja annos sosialismia.
Nousiko Kiina, koska se syleili kapitalismia?
Professori Ruskolan mukaan ei.
Yleinen tapa kertoa Kiinan tarina kuuluu näin: maa rikastui, koska se luopui kommunismista 1970-luvun lopulta lähtien.
Ruskolan mukaan kyse on kylmän sodan jälkeen tehdystä virheellisestä tulkinnasta. Päinvastoin suunnitelmatalouden elementit ovat olleet menestyksen salainen ainesosa.
– Kiina on täydellinen liitto globaalin pääoman ja Kiinan siirtotyöläisvoiman välillä, Ruskola sanoo videopuhelussa.
Kiinalainen työvoima ei ole pelkästään halpaa, vaan hintaansa nähden laadukasta: lukutaitoista, hyvin koulutettua, tervettä ja kurinalaista. Lisäksi Kiinan infrastruktuuri on erinomainen, ja yksipuoluevaltio on poliittisesti tasainen, professori sanoo.
Se on sosialististen vuosikymmenten saavutus, Ruskola arvioi.
Myös toinen sosialistinen rakenne on hyödyttänyt Kiinaa taloudellisesti: se, että maaseudun maa on edelleen talonpoikien yhteisomistuksessa, Ruskola muistuttaa.
Mikä pitää kiinalaisen työvoiman halpana?
Maanomistuksen takia valtio on voinut perustella, ettei sen tarvitse huolehtia maalaisten hyvinvoinnista samaan tapaan kuin kaupunkilaisten kohdalla.
Jos iskee työttömyys, maalainen voi teoriassa palata maatilkulleen.
– Siksi maalaisille on kyetty maksamaan hyvin alhaisia palkkoja, Ruskola sanoo.
Kyse on ainutlaatuisesta järjestelmästä, jollaista ei ollut koskaan esimerkiksi Neuvostoliitossa. Siellä valtio otti kaikki maat omistukseensa.
Maanomistuksen lisäksi toinen tekijä on hukou-niminen rekisteröintijärjestelmä: valtio pitää kirjaa siitä, kuka on virallisesti maalainen ja kuka kaupunkilainen.
Vaikka sadat miljoonat kiinalaiset muuttavat töiden perässä kaupunkeihin, siirtotyöläisillä ei ole ollut yleensä oikeutta kaupunkilaisten terveyspalveluihin tai julkisiin kouluihin.
Miksi Kiina haluaa muuttaa järjestelmäänsä juuri nyt?
Kuviossa on ollut Kiinalle yksi ongelma, Ruskola kertoo:
– Vaikka maalaiset ovat ensiluokkaisia työntekijöitä, he ovat surkeita kuluttajia.
Professori selittää: osa tuloista tulee omavaraisesta viljelystä, ja epävarman asemansa vuoksi maalaiset myös säästävät mahdollisimman paljon huonon päivän varalle.
Osaksi tästä syystä kiinalaisten kulutuksen taso on maailman alhaisimpien joukossa. Jotta kiinalaiset kuluttaisivat yhtä suuren osuuden bruttokansantuotteestaan kuin OECD-maissa keskimäärin, keskimääräisen kiinalaisperheen pitäisi kuluttaa puolet nykyistä enemmän.
Katso grafiikasta, miten yksityisen kulutuksen taso Kiinassa vertautuu muihin maihin:
– Kiina on ratkaissut ongelman viemällä paljon tavaraa ulkomaille. Mutta nyt kauppasodan keskellä on tajuttu, ettei vienti tule vetämään taloutta ikuisesti, Ruskola sanoo.
Niinpä Kiina haluaa kasvattaa kotimaista kysyntäänsä.
Osa ratkaisusta on hankkiutua maan tuomasta turvasta eroon. Siksi maatalouden suuryritykset ostavat kiihtyvällä tahdilla pieniä maatilkkuja yhteen suuriksi teollisiksi maatiloiksi ja paikallishallinnot myyvät maankäyttöoikeuksia rakennuttajille.
– Ainakin osa heistä haluaisi mieluummin pitää kiinni siitä sosiaaliturvasta, joka heillä on jäljellä, kuin muuttaa kaupunkiin.
Mitä tekemistä tällä on Suomen kanssa?
Professori Ruskola painottaa, ettei Kiina ole vain paikka jossain kaukana, vaan taloudellinen toimija, joka on tähän asti hyödyttänyt kuluttajia myös Suomessa.
– Kiina on iPhonesi. Kiina on lenkkarisi. Kiina on vaatteet ylläsi, Ruskola sanoo.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa.
Videolla professori Ruskola tiivistää näkemyksensä nykyisen talousjärjestelmän ongelmista:
Mihin tämä kehitys johtaa?
Ruskolan teesi perustuu ajatukseen siitä, että kapitalistinen talousmalli tarvitsee aina uusia markkinoita tai haltuun otettavaa joutomaata ja työvoimaa.
Kiinasta nämä ovat loppumassa, ja siksi katse kääntyy ulkomaille, Ruskola sanoo. Käytännössä tämä näkyy jo nyt, kun Kiinan jättimäiset infrastruktuurihankkeet laajenevat ulkomailla.
Esimerkiksi Kiinan Vyö ja tie -jättihankkeessa on investoitu etenkin Afrikkaan. Vuoden 2026 ensimmäisellä puolikkaalla hankkeen nimissä Afrikkaan investoitiin yli 30 miljardin euron edestä.
Ruskolan mielestä Kiina on lopulta vain esimerkki myöhäisvaiheen kapitalismista. Siksi hänen mielestään Kiina ei ole vihollinen.
Hän katsoo ongelmaksi talousjärjestelmän, joka vaatii loputtomasti uusia markkinoita.
– Jossain vaiheessa planeetta loppuu kesken, Ruskola toteaa.
Source: Yle · Heidi Puomisto
At a glance
- Topic
- World
- Country
- 🇫🇮 FI
- Publisher language
- FI
- Added to Allnira