Sudenmetsästys | Suomen susilaumoja aiotaan hävittää kyseenalaisin perustein

Suomen riistakeskus on esittänyt 109 suden metsästyskiintiötä joulukuun alussa alkavalle metsästyskaudelle, ja maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan asetusta tämän esityksen pohjalta. Monien esityksessä listattujen laumojen hävittämisperusteet ovat kyseenalaisia.

Euroopan unionin luontodirektiiviin tehtiin vuonna 2025 muutos, joka heikensi suden suojeluasemaa: susi on yhä suojeltu, mutta ei enää tiukasti suojeltu laji.

Muutoksen seurauksena laki ei aseta sudenmetsästykselle yhtä tiukkoja vaatimuksia kuin ennen. Aiemmin suden tappamiseen myönnettävä poikkeuslupa edellytti muun muassa sen osoittamista, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ollut.

Metsästykselle esitettyjen perustelujen taso onkin selvästi laskenut. Viranomaiset tulevat lievissäkin ihmisen ja suden välisissä ristiriitatilanteissa yhä useammin siihen johtopäätökseen, että sudet on tapettava. Riistakeskus on lisäksi mitoittanut metsästyksen aluekohtaiset kiintiöt niin, että joiltakin alueilta voidaan poistaa kokonaisia susilaumoja. Susi on Suomessa edelleen erittäin uhanalainen laji, joten tilanne on huolestuttava.

Esitetyt metsästyskiintiöt mahdollistaisivat kokonaisten susilaumojen metsästämisen myös silloin, kun sudet elävät niin kuin niiden toivotaankin elävän. Esimerkiksi Höljäkän ja Juudinsalon laumat Itä-Suomessa pysyttelevät pääsääntöisesti kaukana ihmisistä ja keskittyvät hirvien saalistamiseen. Varmennettuja susien pihakäyntejä on tämän vuoden aikana ollut vain muutama, eikä niitä ole luokiteltu Luonnonvarakeskuksen ylläpitämässä Tassu-suurpetohavaintojärjestelmässä vakavaa vaaraa aiheuttaviksi. Petovahinkoja on ollut vain vähän. Silti näiden laumojen ampumista perustellaan susien aiheuttamilla vahingoilla ja lähiseutujen asukkaiden turvallisuushuolilla.

Riistakeskus mainitsee susien metsästyskiintiöiden perusteluissa toistuvasti hirvikannat ja viittaa paikallisten metsästäjien kuulemiseen. Joillakin alueilla – kuten Höljäkässä ja Juudinsalossa – sudet ja metsästäjät saalistavat samoja hirviä. Niin sanottu saaliskateus vaikuttaa siten olevan näiden laumojen ampumisen todellinen motiivi.

Missä susi saa Suomessa elää, ellei Itä-Suomen metsissä? Sudet pääsääntöisesti hävitetään poronhoitoalueelta, joka kattaa 36 prosenttia Suomen pinta-alasta. Siellä sijaitsevat myös kaikki lailla suojellut erämaat. Kun eteläisessä ja läntisessä Suomessa on kova metsästyspaine, sudelle ei tunnu jäävän sijaa missään.

Joidenkin laumojen kohdalla vedotaan nyt metsäpeurojen suojeluun. Aiempina vuosina Suomen riistakeskus on kuitenkin korostanut hylkäyspäätöksissään, ettei susien pyynnin vaikutusta metsäpeurakantoihin voida alueellisesti todistaa.

Ihminen on sutta suurempi uhka metsäpeuralle: tehometsätalous on muuttanut metsäpeuran elinympäristöjä, ja porotalous on osaltaan kaventanut lajin elintilaa. Metsäpeurojen liikkumista pohjoiseen estetään peura-aidoin, ja tarvittaessa metsäpeuroja myös ammutaan, jotta ne eivät risteytyisi porojen kanssa. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos voi vaikeuttaa metsäpeurojen ravinnonsaantia, kun entistä leudompien talvien sulamis- ja jäätymisjaksot muodostavat lumipeitteeseen kovia jääkerroksia, joiden alta peurojen on vaikea kaivaa jäkälää.

Pyhtään susilaumaa esitetään ammuttavaksi, vaikka se elää Kaakkois-Suomessa alueella, jonne on tänä vuonna levinnyt afrikkalainen sikarutto. Tauti ei tartu susiin, ja sudet voisivat tutkitusti auttaa sen hillitsemisessä saalistamalla sairaita villisikoja.

Suomen susipolitiikan perusteita pitäisi tarkentaa, ja kiintiömetsästyksen tarpeellisuutta tulisi arvioida uudelleen. Kokonaisten laumojen hävittäminen horjuvin perustein voi lopulta romahduttaa koko susikannan.

Elisa Aaltola on eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Turun yliopistossa ja Eläinoikeusakatemia ry:n puheenjohtaja. Antti Haataja on suurpetoihin erikoistunut tietokirjailija ja valokuvaaja.

Vieraskynien kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna.