Stand up -komiikka | Vantaalla nauretaan eri jutuille kuin Espoossa

”Kiva tulla esiintymään vähän köyhemmille”, aloittaa koomikko Jussi Paalanen.

Kuuluu hörähdys. Vantaalaisyleisö siunaa sisääntulovitsin.

Hämärässä ravintolasalissa istuu parisen­kymmentä katsojaa. Kauppakeskus Myyrmannin Red Onionissa on meneillään Hupisipuli-klubi, kuukausittainen stand up -ilta.

Juttu jatkuu avantouinnilla. Sen harrastajat ovat tunnetusti raskasta sakkia.

Olemme tulleet vantaalaiselle stand up -klubille selvittämään, nauretaanko Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla eri tavalla eri asioille.

Esitystä sivusta seuraa klubin vetäjä Ida Akkila. Hän tietää, millaisia jakolinjoja pääkaupunkiseudun huumorintajussa piilee. Akkila on myös itse stand up -koomikko 11 vuoden kokemuksella.

”Jos sanon karrikoidusti, niin Vantaa on rataisempi, Espoo varovaisempi.”

Akkila on pyörittänyt stand up -klubeja pääkaupunkiseudulla useamman vuoden ajan. Toista täällä Myyrmäessä ja toista Espoon Otaniemessä.

Yleisöissä huomaa eron, hän vahvistaa.

Vantaalainen nauraa mieluusti itselleen ja muille. Espoossa epäröidään leikinlaskua kenenkään kustannuksella, Akkila pohtii.

”Jos Vantaalla kysyy jotain lavalla, niin saa kyllä aina vastauksen.”

Espoolaiset ovat toista maata. ”Vähän kankeampia”, Akkila sanoo.

Espoossa annetaan koomikon puhua. Myyrmäessä yleisö uskaltaa osallistua, joskus liikaakin.

Myyrmäen stand up -klubilla Joni Lötjöstä ja Mirella Ahosta kiinnostavat eritoten aloittelevat koomikot. ”Täällä on nousevia tähtiä”, Ahonen sanoo. Kuva: Panu Pälviä

Lavan edustalla istuvat Joni Lötjönen ja Mirella Ahonen. He ovat käyneet Myyrmäen klubilla jo viitisen kertaa.

Pitääkö Akkilan arvio paikkansa?

Lähiöjutut toimivat, koska ihmiset kokevat kotikulmistaan ylpeyttä, Lötjönen vahvistaa.

”Vantaalle vittuillaan aina. Täällä osataan nauraa omalle rahvaudelle.”

Pariskunta on tosin vasta vuosi sitten tänne muuttaneita uusvantaalaisia, ”junan­tuomia”, Lötjönen myöntää.

Mutta Myyrmäen alueen kipupisteet – päihdeongelma ja kehno maine – ovat tuttuja. Niistä veistellään tietysti myös vitsejä. Eikä siinä mitään.

Asiat voivat olla vakavia, mutta niitä ei tarvitse aina käsitellä haudanvakavasti. Nauru auttaa, Lötjönen sanoo.

”Se on myös perisuomalainen juttu, että osataan suhtautua asioihin itseironialla.”

”Pitää syntyä tunne, että esiintyjä on yleisön puolella ja heidän kanssaan.”

Akkila tietää kokemuksesta, että pääkaupunkiseudun klubeille esiintyjät pitää valita kaupungin mukaan.

Myyrmäkeen Akkila ottaa mielellään koomikoita, jotka osaavat jutella yleisölle tai kertoilevat lähiötarinoita. Yleisö arvostaa rouheutta ja paikallisia juttuja.

Otaniemessä kannattaa suosia kokeneita esiintyjiä ja valmiiksi kirjoitettua materiaalia.

”Vantaalla ei ole sellaista pelkoa, etten voisi ottaa jotakuta esiintyjää mukaan. Kaikki menee.”

Parhaat jutut toimivat tietysti missä vain, Akkila korostaa.

Mutta yleisöllä on väliä. Ja kaupungilla.

Reija Graniitti ammentaa huumoria omasta korsolaisuudestaan. Kuva: Panu Pälviä

Vantaalaisyleisö lämpeää hiljalleen.

Nauruja kirvoittavat karskit jutut vanhemmuudesta, mutta myös autismi, Tuomas Enbuske ja kivekset.

Neljäntenä lavalle marssii Reija Graniitti.

Koti on Korsossa, hän aloittaa. Siellä Graniitti kertoo työskennelleensä ”ulkoilma-apteekissa”, jossa työasuun kuului kolme raitaa.

Juttu uppoaa yleisöön. Korso on tuttu kaikille.

Vantaa ja Espoo siis eroavat toisistaan. Entä helsinkiläiset?

Klubia vetävän Akkilan mukaan Helsingin kantakaupungissa yleisöön voi upota valistuneempi, jopa filosofinen sisältö.

”Mitä rouheampi mesta, niin sitä suoremmalla ja yksinkertaisemmalla stand up -setillä kannattaa mennä.”

Tänään Akkila avautuu itse yleisölle perhearjestaan. Lapsi odottaa kotona, mutta onneksi nyt voi karata muualle.

Juttujen paikallistaminen on usein varma keino päästä samalle puolelle yleisön kanssa.

Vinoa katsetta kannattaa tosin välttää. Akkila asuu Helsingissä, eikä siksi vitsailisi Korsossa itseään korostaen ja yleisöä vähätellen.

”Pitää syntyä tunne, että esiintyjä on yleisön puolella ja heidän kanssaan. Yleensä se auttaa, jos pystyt heittämään jotain paikkaan liittyvää.”

Pääkaupunkiseudun stand up -kulttuuri on ollut viime vuosina vahvassa nosteessa, Ida Akkila sanoo. Tekijöiden määrä on kasvanut ja klubien määrä moninkertaistunut. Kuva: Panu Pälviä

”Jos jollekin koko pääkaupunkiseutu osaa nauraa, niin Korsolle”, Reija Graniitti selittää esityksensä jälkeen.

Lähiön maine on kiistaton, ja hassu nimi kuin luotu punchlineen.

Graniitti on tosin alkujaan Kemistä, mutta jo vakiintunut Vantaalle. Kotikulmillaan Graniitti pyöritti viime vuosina myös omaa stand up -klubia. Kokemukset olivat hyviä. Naapuruston ainoa baari täyttyi säännöllisesti.

”Siellä jengi on niin rehellistä. Ne nauroi kovaa, ja tuli keikan jälkeen aina juttelemaan.”

Hienommissa paikoissa roisikin juttu voi naurattaa, mutta sitä saatetaan vähän peitellä, Graniitti sanoo.

Myös humalatila vaikuttaa siihen, kuinka monta mutkaa jutussa voi olla.

”Jossain viiden tuopin jälkeen keskittymiskyky ei ole enää samanlainen. Sen pitää olla tosi nopeaa.”

Myös koomikko Graniitti tietää, että Espoossa ja Vantaalla nauretaan eri tahtiin.

”Silloin kun on Espoossa jollain paremmalla alueella, niin siellä nauretaan persuille. Ja kun on Vantaalla lähiössä, niin siellä nauretaan kokoomuslaisille.”

Koomikon kannattaa siis tuntea yleisönsä ja viilata vitsejä sen mukaan. Usein tämä tapahtuu vaistomaisesti, Graniitti sanoo.

Hän saattaa vaihtaa kesken keikan lennosta juttuja tai punchlineja, kun huoneesta saa otteen. Ollaan sitten Vantaalla, Espoossa tai Helsingissä.

Kaikkea Graniitti ei säädä yleisön mukaan.

”Jotkut asiat ovat niin iso osa omaa komediapersoonaa, että niitä en vaihda. Kuten korsolaisuus.”