Sote-uudistus | Hyvinvointialueiden toimintaa pitää vielä parantaa

Sote-uudistus

Seuraavan hallituksen on päätettävä hyvinvointialueuudistuksen toisesta vaiheesta.

Vieraskynä

Kirjoitus on vierailevan asiantuntijan näkemys.

19:15

Hyvinvointialueiden perustaminen ei ollut sote-uudistuksen päätepiste vaan sen lähtölaukaus.

Seitsemäntoista vuoden ajan valmisteltu uudistus ratkaisi hallinnollisen kysymyksen siitä, kuka järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut. Se ei vielä ratkaissut, miten palvelut järjestetään tulevaisuudessa vaikuttavasti, miten väestön terveyttä ja hyvinvointia edelleen parannetaan tai miten hyvinvointivaltio säilytetään kestävänä myös tuleville sukupolville.

Sote-uudistuksen ensimmäiset vuodet ovat kuluneet toiminnan yhdistämiseen, tietojärjestelmien kehittämiseen, talouden vakauttamiseen ja uusien organisaatioiden rakentamiseen. Vaikuttavuutta, palvelujen saatavuutta, väestön luottamusta ja kansallista ohjausta koskevat ratkaisut ovat yhä kesken.

Nykyinen järjestelmä ei vielä kykene ohjaamaan uudistusta riittävän vahvasti kansallisena kokonaisuutena. Valtionohjaus on osin pirstaleista ja perustuu liiaksi niin sanottuihin erillismenettelyihin. Niiden piti olla poikkeuksia eikä valtavirtaa.

Hyvinvointialueiden kyky toteuttaa uudistuksia vaihtelee nyt huomattavasti. Suuria eroja on sekä alueiden uudistussuunnitelmien vahvuudessa että poliittisen päätöksenteon oikea-aikaisuudessa.

Julkisessa keskustelussa huomio kohdistuu usein hyvinvointialueiden rahoitusmalliin. Siinä on kehitettävää, mutta ongelmia ei voida selittää vain talouteen liittyvillä asioilla. Monet ongelmat liittyvät alueiden erilaisiin kirjaamiskäytäntöihin ja tietojärjestelmiin. Rahoitusjärjestelmän toimivuutta voidaan arvioida luotettavasti vasta, kun näistä lastentaudeista on päästy eroon.

Seuraavan hallituksen pitäisi sitoutua hyvinvointialueuudistuksen toisen vaiheen edistämiseen ja sen tavoitteiden määrittelyyn. Se edellyttää rakenteiden avointa tarkastelua.

Hyvinvointialueiden nykyistä määrää, tehtäviä, yhteistyörakenteita tai palveluverkkoa pitää voida arvioida tarvittaessa uudelleen. Niiden on palveltava kansalaisia ja yhteiskunnallisia tavoitteita mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Sairaalaverkon laajuuden arviointi on hyvinvointialueuudistuksen toisessa vaiheessa välttämätöntä, vaikka aihe on vaikea. Nykyinen keskussairaalajärjestelmä perustuu pitkälti vuoden 1955 sairaalalain määrittämiin ratkaisuihin. Sen jälkeen väestö, lääketiede, teknologia ja palvelujen tuotantotavat ovat muuttuneet perusteellisesti.

Sairaalaverkon on vastattava nykyisen väestön tarpeita, lääketieteen kehitystä ja henkilöstön saatavuuteen liittyviä tosiasioita. Tavoitteena pitää olla mahdollisimman vaikuttava eikä mahdollisimman laaja sairaalaverkko.

Sairaaloiden tai hyvinvointialueiden määrää olennaisempi kysymys on, missä hyvinvointialueiden päätösvalta sijaitsee ja kuinka vahvaa alueellinen itsehallinto todellisuudessa on.

Jos hyvinvointialueiden taloudellinen ja toiminnallinen kantokyky jää liian heikoksi, valtionohjauksen rooli kasvaa ja itsehallinto kaventuu riippumatta siitä, kuinka monta hyvinvointialuetta Suomessa on. Vahvempi itsehallinto saattaa tulevaisuudessa edellyttää, että hyvinvointialueita on nykyistä vähemmän. Vahva kansallinen strateginen ohjaus ja vahva alueellinen demokratia eivät sulje toisiaan pois, mutta laajempi alueellinen päätösvalta edellyttää nykyistä vahvempia alueita.

Kansanterveys ja hyvinvointi eivät synny sosiaali- ja terveydenhuollossa vaan kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa ja yhteisöissä. Kansanterveyspolitiikka onkin samanaikaisesti koulutus-, liikunta-, asumis-, työllisyys-, elinkeino- ja sosiaalipolitiikkaa. Tähän työhön kunnat, valtio, järjestöt ja yritykset vaikuttavat enemmän kuin hyvinvointialueet.

Uudistuksia arvioidaan liian helposti heti niiden toteuttamisen jälkeen, vaikka uudistusten vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien ja joskus vuosikymmenten kuluttua. Hyvinvointialueuudistus on nyt tulossa vaiheeseen, jossa sen tarjoamat mahdollisuudet voidaan ja pitää hyödyntää.

Marina Erhola on Pirkanmaan hyvinvointialueen johtaja.

Luitko jo nämä?