Sote | THL ehdottaa isoa muutosta hyvinvointialueiden rahanjakoon

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ehdottaa muutosta siihen, millä perusteella hyvinvointialueet saavat nykyisin rahoituksensa. THL vähentäisi ihmisten diagnoosien painoarvoa rahanjaossa.

Diagnoositietoihin on liittynyt runsaasti epäselvyyttä ja epäilyksiä siitä, että rahanjako alueiden välillä ei ole mennyt reilusti. THL:n mukaan sairastavuuden suuren painoarvon vuoksi alueille on voinut syntyä epäterve kannuste kirjata diagnooseja vain rahoituksen maksimoimiseksi.

Hyvinvointialueille menee valtion budjetista 27 miljardia euroa vuosittain, ja alueiden näkökulmasta on olennaista, että raha jakautuu niiden välillä läpinäkyvästi ja ennustettavasti.

Nyt rahoituksessa voi olla isoja heittoja vuosittain, osittain myös diagnoositietojen kirjaamisongelmien takia. THL pitää rahoituksen epävakautta alueiden kannalta kestämättömänä.

THL esittääkin, että hyvinvointialueiden rahoitusta korjattaisiin tulevalla hallituskaudella.

”Uudistamisessa olisi lähdettävä liikkeelle siitä, mitä mallilla tavoitellaan. Tavoitteissa ja niiden painotuksissa on kyse poliittisista valinnoista. Vasta tämän jälkeen tulee valita mallin tekninen toteutus”, THL:n ylijohtaja Piia Aarnisalo sanoo tiedotteessa.

Nykyisin hyvinvointialueet saavat noin 80 prosenttia rahoituksestaan sen perusteella, mikä on alueen ihmisten palveluiden tarve. Noin kymmenesosa rahoituksesta tulee asukasmäärän perusteella, ja loput rahoituksen perusteet liittyvät muun muassa vieraskielisten asukkaiden määrään ja alueen saaristoisuuteen.

Palvelutarpeen arviossa käytetään tietoja siitä, mitä sairauksia ja kuinka paljon suomalaiset sairastavat. THL laskee tarvekertoimet, jotka perustuvat suurimmaksi osaksi alueen antamiin diagnoositietoihin.

THL ehdottaa, että diagnoositietojen painoarvoa vähennettäisiin ja tilalla käytettäisiin demografisia tietoja eli tietoja alueen ihmisten iästä, sukupuolesta ja esimerkiksi koulutuksesta ja työllisyydestä.

THL:n selvityksen mukaan demografiset mallit kuvaavat suhteellisen hyvin palvelutarvetta terveydenhuollossa. Sen sijaan vanhustenhuollossa ja sosiaalihuollossa ne eivät näytä ennustavan palveluiden tarvetta riittävästi. THL ei luopuisi sen takia sairastavuustiedosta kokonaan, vaan pyrkisi käyttämään sitä kohdennetummin.

THL:n mukaan diagnoosien käyttöön liittyy myös se ongelma, että hyvinvointialueiden välillä on suuria eroja siinä, miten ne kykenevät toimittamaan rahoitusmallin kannalta olennaisia tietoja THL:n rekistereihin.

Alueiden välillä on suuria eroja myös siinä, mikä on niissä asuvien ihmisten palveluiden tarve. Etelä-Suomessa asuu keskimäärin nuorempaa ja terveempää väestöä kuin Itä-Suomessa, jossa väestö on ikääntyneempää ja sairastavampaa.

THL:n mukaan yhdenmukaiset sote-palvelut kaikkialla maassa vaativat sen, että palveluiden järjestämiseen jaettava rahoitus on kohdennettava hyvinvointialueille tarve-erojen mukaisesti.