Sosiaalinen media

Sosiaalityöntekijöinä tiedämme, että valitettavan monen nuoren ihmisen elämä täyttyy päivittäin kaaoksesta, jonka striimaus on tuonut näkyviin.

Lukijan mielipide

Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.

11:45

Viime aikoina uutisoidut traagiset tapahtumat, joissa rappiostriimaajiksi määritellyt nuoret ovat vahingoittuneet ja jopa menehtyneet (HS 21.10.), ovat tuoneet ilmiön voimakkaasti esiin julkisessa keskustelussa. Sosiaalityöntekijöinä tiedämme, että valitettavan monen nuoren – ja toki vanhankin – ihmisen elämä täyttyy päivittäin kaaoksesta, jonka striimaus on tuonut näkyviin. Surullisinta on, että moni lipuu avun tavoittamattomiin ja myös menehtyy päihde- ja mielenterveysongelmien seurauksiin.

Ihmisen perustoiveisiin kuuluu tulla nähdyksi. Myös rappiostriimejä pitävät, erityisesti nuoret, hakevat nähdyksi tulemisen tunnetta somealustoilta ja toistavat niitä toimintoja, joilla huomiota saavat. Ilmiö ei synny tyhjiössä. Se syntyy ympäristössä, jossa näkyvyydestä on tullut valuuttaa ja jossa osa saa huomiota, yhteyttä ja jopa suuria summia rahaa näyttämällä julkisesti päihteidentäyteistä sisältöä. Muiden tulonsaantimahdollisuuksien puutteessa nuoret saattavat pyrkiä hyödyntämään tätä ansaintalogiikkaa.

Julkisuudessa on keskusteltu rappiostriimauksen kieltämisestä, ja kieltoja on joissain maissa myös toteutettu. Kieltäminen rikoslailla ei kuitenkaan riitä, jos somejättejä ei saada vastuuseen alustoillaan julkaistusta sisällöstä.

Monen mieli järkkyy ja apua haetaan päihteistä.

Haluamme tuoda keskusteluun toisen näkökulman. Sosiaalityössä ja järjestöissä pyritään auttamaan ihmisiä monenlaisissa vaikeuksissa, jotka liittyvät striimeissäkin nähtyihin päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä asumisen vaikeuksiin. Nämä vaikeudet tekevät osaltaan avun vastaanottamisesta hankalaa. Virastoaikoina asiointi tai kirjeiden avaaminen ei läheskään aina onnistu. Puhelimet menevät rikki, liittymät kiinni ja prepaidista on raha lopussa. Myös läheiset pyrkivät auttamaan päihteiden ja mielenterveysongelmien kanssa painivia oman jaksamisensa äärirajoille saakka ja kärsivät läheistensä rinnalla, näkyvimmin silloin kun ongelmat ovat julkisesti katsottavissa (HS 4.11.).

Kaikkein vaikeimmissa elämäntilanteissa elävien ihmisten auttaminen edellyttää liikkuvaa, etsivää ja jalkautuvaa työotetta niin kaduilla kuin verkossakin. Parhaimmillaan sosiaalialalla on tahtoa ja resursseja tehdä luokse kurottavaa ja kiinnipitävää työtä. Silloin ovia ei lyödä kiinni tai palveluista suljeta ulos, vaikka asiakas ei pystyisi sitoutumaan tarjottuun apuun. Apua tulee tarjota yhä uudestaan ja kaaoksen keskellä toimivia ihmisiä tavoitella monin keinoin. Tällainen työ vaatii ajan lisäksi resursseja, eli työntekijöitä ja rahaa. Samaan aikaan julkisten palvelujen ja järjestökentän auttamistahojen resursseja on monin paikoin leikattu.

Rappiostriimauksen esiin tuomat ilmiöt eivät kosketa vain niitä ihmisiä, joiden striimejä katselemme, vaan huomattavasti laajempaa ihmisryhmää. Toivottomuus ja taloudelliset vaikeudet ovat läsnä yhä useampien arjessa. Monen mieli järkkyy ja apua haetaan päihteistä. Voimme sulkea silmämme ja striimin, mutta moninaiset ongelmat eivät poistu katsomalla toiseen suuntaan.

  • Elli Kurkikangas
  • laillistettu sosiaalityöntekijä
  • väitöskirjatutkija, Somero
  • Rosa Karjalainen
  • laillistettu sosiaalityöntekijä
  • väitöskirjatutkija, Helsinki

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.


Artikkeliin liittyvää

Luitko jo nämä?

Source: Helsingin Sanomat

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira