Sanoittajakonkari Heikki Salo luottaa tekoälyyn: ”Mitä sillä on väliä, vaikka lyriikan kirjoittaisi kissa”

Miljoonasateen keulakuva Heikki Salo on 69-vuotiaana kiireisempi kuin koskaan.

Hän on mukana Vain elämää -ohjelman parhaillaan pyörivällä 17. tuotantokaudella.

Lisäksi kalenterista löytyvät muun muassa käynnissä oleva Miljoonasateen 40-vuotisjuhlakiertue, tarinankeruuprojekti kotikylässä Lapualla, laulunkirjoituskoulutukset sekä ensi syksynä Jyväskylän kaupunginteatterissa ensi-iltansa saava Miljoonasade-musikaali Lelukaupan häät.

Yhdelle asialle ei jää aikaa. Se on se, mistä Salo parhaiten tunnetaan: sanoitusten tekeminen.

Mutta senkin tiimoilta hänellä on projekti meneillään. Biisinikkari on kehittämässä kaverinsa kanssa tekoälytyökalua, joka helpottaa sanoitusten muokkaamista.

Monet muusikot suhtautuvat tekoälyn käyttämiseen kielteisesti. Salo ei.

– Mitä sillä on väliä, vaikka sen lyriikan kirjoittaisi kissa, jos se on hyvä lyriikka.

Apuja tekoälystä biisinikkarointiin

Miljoonasateen yksi tunnetuimmista kappaleista on Marraskuu vuodelta 1988.

Leikitäänpä hieman tekoälyllä.

Kun Google Geminiä pyytää tekemään sanoituksen marraskuu-aiheiseen kappaleeseen, lopputulos on kliseinen. Asfaltti on märkä ja maisema harmaa.

Kertosäkeistön lopusta tosin löytyy jopa hupaisa ajatus:

”Marraskuu meiltä kiireen poistaa,

antaa luvan olla väsynyt ja ihminen.”

Kun tekoälyä pyytää tekemään marraskuu-aiheisen kappaleen Heikki Salon tyyliin, teksti on jo syvällisempi.

Sanoituksessa maa on valettu kylmään asfalttiin kuin hylätty elokuvakulissi. Kappale on saanut nimekseen Harmaan metallin kuu.

Salo hymähtää lopputulokselle. Tekstistä löytyy hänelle tyypillisiä metaforia ja kielikuvia, joita hän käytti uransa alkuaikoina ja juuri Marraskuu-kappaleen kirjoittamisen aikoihin. Myöhemmin Salo kertoo siirtyneensä tarinallisempaan ilmaisuun.

Tekoäly ei ole sanoittajalle vieras asia. Salo paljastaa, että hän on kehittämässä lauluntekijä Arto Pölläsen kanssa tekoälyavusteista ohjelmaa laululyriikan tekijöille. Kokeiluvaiheessa olevan ohjelman työnimi on Kuukoira.

Kaksikko loi jo vuosia sitten Riimirenki-nimisen sovelluksen, jolla pystyy etsimään yksinkertaisimpia riimipareja. Sovellus ei ole tekoälyavusteinen, ja se on ollut aiemmin vapaassa käytössä Suomen Musiikintekijöiden nettisivuilla.

Uusi tekoälyohjelma ei kirjoita lyriikkaa tekijän puolesta, vaan avustaa teknisissä tehtävissä, kuten riimien ja synonyymien etsimisessä.

– Ei niin, että tekoäly kirjoittaa, vaan kirjoitat itse ja tekoäly avustaa. Se on kuin koira, joka hakee kaikkea, Salo selventää.

Tekoäly on musiikkialalla jo arkinen työväline. Teoston tekemän kyselytutkimuksen mukaan musiikintekijät suhtautuvat sen käyttöön kuitenkin penseämmin kuin vielä muutama vuosi sitten. Etenkin alle 35-vuotiaista valtaosa suhtautuu tekoälyyn kielteisesti.

Salo sanoo ettei vierasta tekoälyä, sillä hän opiskeli tietojenkäsittelyä yliopistossa jo 1970-luvun lopulla. Hän ei näe tekoälyn käyttöä itsessään uhkana, kunhan sen paikka kirjoitusprosessissa pohditaan huolella.

Itse musiikin säveltämiseen tekoälyllä Salo suhtautuu nihkeämmin. Koneen tekemä biisi ei hänen mielestään taivu soittimilla soitettavaksi.

– Mutta onko laulujen kirjoittaminen ja säveltäminen ainoastaan ihmisten yksinoikeus, Salo kysyy.

Satojen sanoitusten Salo

Salo on tehnyt lauluja jo lähes 50 vuoden ajan. Hän aloitti biisien kirjoittamisen kotikylässään Lapuan Ruhassa kymmenvuotiaana 1970-luvun alkupuolella. Hän oli kuitenkin niin ujo, ettei näyttänyt tekstejään juuri kenellekään saati laulanut niitä.

Murrosiässä Salo kiinnostui runoista ja novelleista. Sanoittajina häntä inspiroivat Suomi-rockin suunnannäyttäjät Dave Lindholm, Hector ja Juice Leskinen.

– Suhteeni kirjoittamiseen ja luovuuteen on ollut aina ihan päivänselvä asia, Salo sanoo.

Musiikkipiirit avautuivat Salolle laajemmin, kun hän alkoi opiskella Jyväskylän yliopistossa vuonna 1979. Hän perusti ensimmäisen bändinsä vuonna 1983. Pari vuotta myöhemmin vakiintui nykyisen Miljoonasateen kokoonpano.

Keskeinen käännekohta uran kannalta tapahtui vuonna 1980, kun Salo vaihtoi opiskelualaa tietojenkäsittelystä yhteiskuntapolitiikkaan.

– Fiksuna miehenä ajattelin, että ATK ei ole tulevaisuuden ala. Mietin jo silloin, että mitä rupean opiskelemaan, että siitä on hyötyä minulle lauluntekijänä.

Salo kertoo halunneensa alusta asti olla monipuolinen tekijä, joka ei rajoitu yhteen tyylilajiin, kuten rockiin. Vuosien saatossa hän on kirjoittanut iskelmää, lastenmusiikkia ja musikaaleja. Kappaleita on satoja.

Salo kertoo olevansa lauluntekijänä kärsivällinen ja perusteellinen. Hän vertaa työskentelytapaansa tutkimustyön tarkkaan otteeseen.

– Kierrän laulua kuin kissa kuumaa puuroa. Yritän lähestyä sitä joka puolelta. Hyvä lauluteksti syntyy siitä, että sitä jaksaa miettiä ja vääntää.

Terapiaa sanoittamisesta

– Jokainen ihminen osaa tehdä laulun. Myös samanlainen moponkorjaaja-jätkä, mikä itse olin 70-luvulla, Salo sanoo.

Salo on kouluttanut laululyriikan kirjoittamista 1980-luvun lopulta lähtien. Vuosien varrella luennoilla ja kursseilla on käynyt niin kokeneita biisinkirjoittajia kuin aivan untuvikkojakin.

Opettaessaan Salo erottaa toisistaan tekniikan ja sisällön. Tekniikkaa, eli mittaa, riimejä ja rakennetta, voi opettaa. Tyyliin tai aiheisiin hän ei puutu.

– En koskaan mene sille puolelle. En koskaan sano kursseilla, että et voi kirjoittaa tuosta, Salo kertoo.

Salo vetää nykyisin myös Elämäsi laulu -kursseja ulkomailla, kuten Kreetalla ja kylälauluprojekteja kotimaassa. Hän on vetänyt kursseja myös vangeille.

Kursseilla ihmiset saattavat kirjoittaa hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Prosessi on Salon mukaan monelle terapeuttinen.

– Laulun kirjoittaminen ja taiteilijuus ylipäätään on tekijöille jonkinlaista perustrauman korjaamista. Laulun avulla voi selittää itselleen ja muille, mitä maailmassa näkee, tuntee ja kokee.

Laulusta apua kuntoutukseen

Laululla voi olla parantava voima myös elämän suurissa tragedioissa.

Salo on osallistunut Helsingin yliopiston psykologian laitoksen tutkimusprojektiin, jossa selvitetään, voiko lauluntekeminen auttaa aivoinfarktin sairastaneiden kuntoutumisessa.

Hän kirjoitti projektia varten lauluja yhdessä kuntoutujien kanssa noin puolentoista vuoden ajan. Salolta tilattiin kaksikymmentä lyriikkaa, mutta hän teki niitä lopulta noin viisikymmentä.

Laulujen aiheet vaihtelivat arkisista haasteista sosiaalisiin tilanteisiin, kuten ystävien reaktioiden käsittelyyn. Tärkeässä osassa olivat myös huumori ja voimaantuminen.

– Vaikka elämäsi horjuu ja olet saanut kolauksen elämääsi, niin kyllä se tästä, Salo sanoo.

Tutkimus on vielä kesken, ja tuloksia on tiedossa näillä näkymin ensi vuonna.

Salo muistuttaa, että aivoinfarktista toipuminen ei ole kuntoutujille lopullinen tila. Noin 65 prosenttia infarktin kokeneista palaa takaisin entiseen työhönsä.

Lauluja myös laulettiin ja soitettiin yhdessä kuntoutujien kanssa. Yksi heistä oli kysynyt Salolta, voiko hän printata tekstin ja laittaa sen jääkaapin oveen.

Yksi aihe on Salon mukaan kaikista tärkein niin kuntoutujille kuin kaikille muillekin.

Se on rakkaus kaikissa muodoissaan.

– Rakkaus on sellaista, jota maailman hullut eivät voi trollata.