Sodat

Libanonin pommitetun kaupungin pelastajat

Ylen toimittajat seurasivat viikkoja pelastajien työtä Etelä-Libanonissa. Videot paikan päältä näyttävät arjen Israelin ja Hizbollahin pommitusten keskellä.

21:22

– Jos kuolen seuraavan yön aikana, sano lapsille, että rakastan heitä ja olen pahoillani.

Nämä sanat ohjaaja Viivi Berghem sanoi puolisolleen puhelimessa viime kesäkuussa.

Edessä olivat viimeiset tunnit Libanonissa, Nabatiyén kaupungissa, jota Israel pommitti ankarasti.

Berghem oli tullut yhdessä kuvaaja Janne Körkön kanssa Etelä-Libanoniin seuraamaan pelastajien arkea.

Ylellä työskentelevät Berghem ja Körkkö kuvasivat viikkojen ajan vapaaehtoisten pelastajien työtä, kun nämä etsivät eloonjääneitä ja ruumiita keskellä kiihtyvää konfliktia.

Lopulta he pelkäsivät itse päätyvänsä etsittäviksi.

Israel iskee ylivoimalla

Kun Berghem ja Körkkö saapuivat kaupunkiin, siellä oli virallisesti tulitauko.

Mutta ei käytännössä.

– Taivas oli täynnä rautaa, Berghem sanoo.

He kuvailevat kaupunkia autioituneeksi. Kaikki kynnelle kykenevät olivat paenneet.

Kaikilla siihen ei ollut varaa eikä halua: jotkut halusivat mieluummin kuolla kotiinsa kuin pakolaisleiriin.

Janne Körkkö kuvasi Libanonissa kännykälle ajatuksiaan, kun Israelin joukot ”pommittivat aivan viereen”:

Berghemin mukaan Israel pommittaa kaupungin samoja kohteita uudestaan ja uudestaan, jotta kaupunki muuttuisi elinkelvottomaksi.

Israel iskee suhteettomalla ylivoimalla toista osapuolta, Hizbollahia, vastaan.

– Tässä on kuin hiiri ja lohikäärme vastakkain. Sinä vuorokautena, kun Jannen kanssa evakuoiduimme, YK:n mukaan Etelä-Libanonissa tehtiin 478 ilmaiskua. Niistä kymmenen oli Hizbollahin tekemiä, hän sanoo.

Terroristijärjestöksi luokitellulla Hizbollahilla on Berghemin mukaan myös sosiaalinen siipi, joka pyörittää sairaaloita ja kouluja.

Hizbollahiin tukeutuminen on alueella asuville ihmisille ainoa vaihtoehto.

– Libanonin hauraalta valtiolta ei saa apua, Berghem sanoo.

Tukikohtana sairaala

Pelastajien tukikohtana toimi sairaala, samoin Berghemin ja Körkön. Haavoittuneita tuotiin sinne hoitoon ja ruumiita säilöön.

Tiivis yhteistyö pelastajien sekä paikallisten avustajien kanssa oli raportointityön onnistumisen kannalta ehdottoman tärkeää.

Kaksi henkilöä parvekkeella; toinen seisoo, toinen istuu nojatuolissa, taustalla iltavalaistu kaupunki.
Alueella kävi päiväseltään kansainvälistä mediaa. Berghem ja Körkkö pysyttelivät melkein koko ajan siellä, missä tapahtui. Pommitukset tulivat niin lähelle, että Körkkö pystyi kuvaamaan paljon myös sairaalan parvekkeelta. Kuva: Janne Körkkö / Yle

Ja myös turvallisuuden vuoksi.

Pelastajat ottivat kaksikon mukaan ”kuumiin paikkoihin”, mutta eivät kaikkialle. He suojelivat journalisteja siltä mahdollisuudelta, että Israel iskee tapansa mukaisesti samaan paikkaan useamman kerran peräkkäin.

Berghemin mukaan Libanonin sodan ensimmäisten viiden kuukauden aikana on kuollut ainakin 135 terveydenhuollon työntekijää ja ensihoitajaa. Todellisen luvun uskotaan olevan suurempi.

Kolme aikuista henkilöä istuu katetulla terassilla vierekkäin, taustalla koristeita ja banderolleja, joissa on tekstiä.
Kuvassa vasemmalta Janne Körkkö, Viivi Berghem sekä yksi dokumenttielokuvan päähenkilöistä, Abid Faran. Kuva: Janne Körkkö / Yle

– Pelastajat olivat äärimmäisen sydämellisiä ja avuliaita. Emme kohdanneet minkäänlaista kireyttä tai epäystävällisyyttä, vaikka kamerat olivat koko ajan sentin päässä heistä samaan aikaan, kun heidän kotikaupunkiaan tuhottiin, Berghem sanoo.

Vaikka humanitaarisen oikeuden perusteella esimerkiksi sairaalat ovat turvassa pommituksilta, siihenkään ei voinut luottaa.

– Ehkä se lopulta oli turvallisin paikka. Jos on vähänkään inhimillisyyttä, sitä pommitetaan viimeisenä, Körkkö sanoo.

Pommitusten aktiivisin päivä oli matkan loppupuolella. Pari päivää tämän videon kuvaamisen jälkeen työparin piti lähteä kaupungista:

Perhe ei tiennyt koko totuutta

Berghem on ulkomaantoimittaja, joka on tehnyt sisältöjä Ylen Ulkolinjalle. Körkkö taas on visuaalinen journalisti, joka työskentelee Ylen aluetoimituksessa Oulussa. Heillä molemmilla on kokemusta kriisialueilla työskentelystä.

Kokemus ja vahva ammattiminä auttavat pitämään toimintakykyä yllä, mutta ne eivät tee immuuneiksi esimerkiksi pelolle.

– Unet jäivät tuolla reissulla vähiin. Ehkä adrenaliinin määrä ei tasaantunut koko aikana, Körkkö sanoo.

Körkkö ei kertonut matkan aikana perheelleen koko totuutta työskentelyolosuhteista. Berghem taas soitti viimeisenä iltana kaksi tunteikasta puhelua läheisilleen. Puheluiden tarve kertoi kaikessa synkkyydessään vallitsevasta tilanteesta.

Kun Berghem ja Körkkö lopulta evakuoituivat kaupungista, myös osa pelastajista oli jo ehtinyt siirtyä turvaan.

Päivä ennen lähtöä sairaalan vieressä ollut talo oli pommitettu pois maisemasta, ja kaksi tuntia työparin poistumisen jälkeen heidän viimeksi ajamansa tie oli pommitettu poikki.

– Oli viimeinen hetki lähteä, Berghem sanoo.

Pysäköidyn auton konepellissä on suuret mustat kirjaimet “TV” ja etuoven vieressä seisoo kaksi henkilöä, joista toisella on liivi, jossa lukee “PRESS”.
Ajoneuvossa on teippaus TV, jotta se tunnistettaisiin median käyttämäksi autoksi. Kuva: Janne Körkkö / Yle

Lähes kolmen viikon ajan Berghem ja Körkkö tallensivat tapahtumia Nabatiyéssa. Tuloksena on Ulkolinja-dokumenttielokuva Viimeiset pelastajat.

Se esitetään Yle TV1:llä tänään torstaina kello 22.01 ja löytyy jo nyt Yle Areenasta.

Source: Yle · Juha Virranniemi, Janne Körkkö, Susanna Siironen

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira