Diabetekseen sairastuneiden lasten määrä kasvoi koronapandemian sulkujen aikana, mutta laski nopeasti niitä edeltäneelle tasolle, kun suluista luovuttiin, kertoo Helsingin yliopiston tutkimus.

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Susanna Tall kertoo, että koronavirus tai koronavirusrokotteet eivät selitä sairastumispiikkiä, vaan selitys löytyy muualta.

”Vanha hygieniahypoteesi näyttäisi todennäköisimmältä selitykseltä. Eli se, että lapsen täytyisi kohdata monipuolisesti mikrobeja ja infektioita, jotta immuunipuolustus kehittyisi normaalisti.”

Korona-aikana monet lapset otettiin pois päiväkodista, ja he viettivät paljon aikaa kotona, vain muutaman ihmisen seurassa. Tämä vähensi tilapäisesti lasten saamia infektioita. Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus nousi sulkutoimien aikana systemaattisesti maissa, joissa eristystoimia käytettiin.

Normaaliaikoina Suomessa sairastuu ykköstyypin diabetekseen noin 500 alle 15-vuotiasta lasta vuodessa. Pandemian aikana sairastuneiden määrä kasvoi yli 16 prosenttia. Ruotsissa, jossa sulkutoimet olivat lievempiä, kasvua oli viisi prosenttia. Kun palattiin normaalioloihin, ykköstyypin diabeteksen ilmaantuvuus laski suomalaislapsilla 15 prosenttia.

Tall kertoo, että muutoksen nopeus kumpaankin suuntaan tuli tutkijoillekin yllätyksenä.

”Tällaista piikkiä ei ole nähty koko diabetesrekisterin olemassaolon aikana.”

Helsingin yliopistollinen sairaala (HUS) piti lasten diabetesrekisteriä vuodesta 2002 vuoteen 2023. Sen tarkoitus oli selvittää diabeteksen syntyyn vaikuttavia tekijöitä.

Tallin mukaan moni ihminen arvelee, että diabetesmäärien lisääntyminen voisi johtua siitä, että ihmiset veivät korona-aikaan lapsiaan herkemmin lääkäriin. Tutkimusten mukaan näyttää kuitenkin, että asia oli pikemminkin päinvastoin.

”Ihmiset kävivät normaalia vähemmän lääkärissä korona-aikana, koska he pelkäsivät tartuntaa tai he eivät halunneet kuormittaa systeemiä.”

Mielenkiintoista tässä tutkimuksessa on ristiriita luontokontaktien merkitystä immuunipuolustukselle korostavien tutkimusten kanssa. Niissä ajatus on, että kun ihminen on tekemisissä monipuolisen luonnon kanssa, hän altistuu monenlaisille hyödyllisille mikrobeille eli pieneliöille. Ne taas auttavat elimistön puolustusjärjestelmää kehittymään ja toimimaan oikein.

”Korona-aikanahan ulkona liikkuminen lisääntyi merkittävästi, mutta siitä huolimatta diabetes lisääntyi.”

Tall sanoo, että tämä voi viitata siihen, että ihmisen immuunipuolustukselle luontoaltistustakin tärkeämpää on olla kontaktissa muiden ihmisten kanssa.

Erityisen tärkeää tämä vaikuttaa olevan pojille, sillä suurempi osa diabetekseen sairastuneista oli poikia. Suurinta diabeteksen kasvu oli alle viisivuotiaiden poikien keskuudessa. Tallin mukaan poikien suurempi sairastuvuus ei tullut yllätyksenä, koska pojat ovat yleisesti tyttöjä alttiimpia saamaan infektioita. Infektioiden tavallista vähäisempi määrä koronaeristyksen aikana on saattanut häiritä immuunipuolustusta ja johtaa siihen, että se hyökkää omia kudoksia vastaan.

Hygieniahypoteesiä tukevat Tallin mukaan myös Venäjän Karjalassa tehdyt tutkimukset. Siellä asuvat ihmiset ovat geneettisesti hyvin samankaltaisia kuin suomalaiset, mutta siellä lapset sairastuvat diabetekseen kuusi kertaa harvemmin kuin Suomessa. Syy vaikuttaisi olevan ympäristötekijöissä.

Vaikka hygieniahypoteesi on vahva ehdokas selittämään lisääntyneitä diabetestapauksia, lisätutkimuksia tarvitaan. Tall itse on mukana kahdessa jatkotutkimuksessa.

Ensimmäisessä tarkoitus on tutkia mikrobialtistuksen merkitystä tyypin 1 diabeteksen ja muiden immuunivälitteisten sairauksien puhkeamiselle.

Toisessa tutkitaan, onko päiväkotihoito yhteydessä pienempään riskiin saada ykköstyypin diabetes.

”Jos päiväkodin todettaisiin suojaavan diabetekselta, olisi se suhteellisen edullinen tapa ehkäistä tautia.”

Source: Helsingin Sanomat · Jonna Hovi-Horkan HS

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira