Sairaanhoito | Syövän hoitoviiveitä on tarkasteltava koko hoitopolun näkökulmasta

Sairaanhoito

Ensimmäinen viive voi syntyä jo ennen lääkäriin hakeutumista, jos potilas seuraa oireitaan viikkoja tai kuukausia.

Lukijan mielipide

Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.

2:00

Syövän hoitoonpääsystä keskusteltaessa huomio kiinnittyy helposti onkologisen hoidon resursseihin (HS Mielipide 28.10.). Syöpäpotilaan hoitopolku on kuitenkin pitkä ja moniammatillinen kokonaisuus, jossa viiveitä voi syntyä jo kauan ennen onkologisen hoidon alkamista.

Ensimmäinen viive voi syntyä jo ennen lääkäriin hakeutumista, jos potilas seuraa oireitaan viikkoja tai kuukausia. Seuraavia viiveitä voi tulla perusterveydenhuollossa lääkärille pääsyssä ja tutkimusten käynnistymisessä. Erikoissairaanhoidossa diagnoosin varmistaminen edellyttää usein useita peräkkäisiä tutkimuksia, kuten kuvantamista, tähystyksiä ja näytteenottoa. Hoidon valinta puolestaan edellyttää tarkkaa patologista diagnoosia ja yhä useammin myös kasvaimen molekyyli- tai geenitutkimuksia.

On myös tärkeää muistaa, ettei syövän diagnostiikka tapahdu onkologialla. Siitä vastaa syöpätyypin mukaan esimerkiksi kirurgia, keuhkosairaudet tai gastroenterologia. Vasta riittävien diagnoosi- ja levinneisyystietojen perusteella voidaan laatia moniammatillinen hoitosuunnitelma.

Monelle potilaalle leikkaus on edelleen keskeinen parantava syöpähoito. Silloin hoitoonpääsy riippuu esimerkiksi leikkaussalien, kirurgian, anestesiologian ja vuodeosastojen kapasiteetista. Onkologian resurssien lisääminen ei siten yksin ratkaise syövän hoitoviiveitä.

Syövän hoitoonpääsyä tulisikin tarkastella kokonaisuutena ensimmäisestä syöpäepäilystä diagnoosiin ja edelleen ensimmäisen syöpähoidon aloittamiseen. Eri syöpätyyppien hoitopolkujen läpimenoaikoja pitäisi seurata systemaattisesti ja tunnistaa todelliset pullonkaulat. Vasta silloin resursseja voidaan kohdentaa sinne, missä ne nopeuttavat potilaan hoitoa eniten.

Keskusteluun liittyy lisäksi merkittävä ongelma ohjausjärjestelmässä. Suomessa syöpäpotilaiden hoitoonpääsylle ei myöskään ole määritelty syöpäkohtaisia lakisääteisiä enimmäisaikoja samalla tavalla kuin useissa eurooppalaisissa syöpäpoluissa.

Potilaan näkökulmasta ratkaisevaa ei ole, minkä erikoisalan jonossa hän odottaa, vaan kuinka kauan kestää syöpäepäilystä diagnoosiin ja diagnoosista vaikuttavan hoidon aloittamiseen. Prosessia on sujuvoitettava, mutta kaikkia kapasiteetin pullonkauloja ei voida ratkaista muuttamalla toimintatapoja. Jos diagnostisia tutkimuksia, patologian kapasiteettia tai leikkaussaliaikoja ei ole riittävästi, tarvitaan resursseja myös näihin syövän hoitoketjun vaiheisiin.

• Sirpa Leppä
• ylilääkäri
• syöpätautien professori
• Hus Syöpäkeskus ja
• Helsingin yliopisto
• Annika Ålgars
• vastuualuejohtaja, Tyks
• Varsinais-Suomen
• hyvinvointialue
• Maarit Bärlund
• ylilääkäri, vastuualuejohtaja
• Syövänhoidon vastuualue, Tays
• Pirkanmaan hyvinvointialue
• Suomen onkologiayhdistys

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.

Artikkeliin liittyvää

Luitko jo nämä?