Ronja Salmen kolumni: Onks mitään säätiöö, onks mitään apurahaa?

Kun kulttuurin kentällä hyvä ja kaunis leikataan kuoliaaksi, on säätiöistä tullut pelastavia enkeleitä, Salmi kirjoittaa.

6:45

Torstaina vietettyä veropäivää on tavattu sanoa suomalaisten viralliseksi kateuspäiväksi. Taide- ja kulttuurialalla kadehtiminen kestää kuitenkin monta kuukautta, kun apurahoja jakavat säätiöt kertovat päätöksistään.

Suomessa toimii noin 2700 säätiötä, jotka rahoittavat suomalaista taidetta, tiedettä ja muuta toimintaa.

t

Suurin osa hakijoista saa sähköpostiinsa Kiitämme hakemuksestasi -alkuisen viestin, jonka jälkeen kerrotaan, kuinka monta tuhatta ihmistä rahoitusta on tällä kertaa havitellut. Omien hylsykirjeideni ohessa kerrottu läpimenoprosentti on ollut kolmen prosentin luokkaa. Harvoin on osunut kohdalle.

Apurahaharmitus on jokavuotinen ilmiö, koska kyse on toimeentulosta ja hukkaan heitetystä paperityöstä. Kukaan ei tykkää metatöistä, vähiten taiteilijat.

Kilpailu apurahoista on myös koventunut, mikä johtuu monen asian yhteisvaikutuksesta. Taide- ja kulttuurialaa on leikattu, digitalisoituminen muuttanut ansaintalogiikkaa ja vihoviimeisessä turvaverkossa eli sosiaaliturvassa on lapsiperheen läpimeneviä reikiä. Jatkuvan höyläämisen jälkeen kädessä on piskuinen käntty.

Säätiöistä on tullut pelastavia enkeleitä, kun valtiovallan näkökulmasta mikään ei ole liian hyvää ja kaunista lopetettavaksi. Säätiöt tekevät myös kulttuuripolitiikkaa, kun ne jakavat satojentuhansien tai jopa miljoonien eurojen rahoituksia eri hankkeille.

Kehitys ei ole ongelmatonta, koska säätiöiden päätöksenteko on harvoin läpinäkyvää, ja niiden toiminnasta on vaikea valittaa. Säätiöiden rahoitus ei myöskään riitä paikkaamaan jo tehtyjä leikkauksia.

Suomalaiset säätiöt ovat syntyneet, koska takavuosien raharikkaat kokivat pakolliset verot ylittävää yhteiskuntavastuuta ja halua vaikuttaa kansakunnan tulevaisuuteen. Moni ajatteli, että maailmassa on muitakin arvoja kuin rikastuminen ja että ihanteita voi omalla omaisuudellaan edesauttaa. Osa perusti säätiön elinaikanaan, toiset testamenttasivat omaisuutensa.

Myös kansalaisilla on ollut tärkeä rooli suomalaisten säätiöiden synnyssä. Nykyään Suomen suurin säätiö, kahden miljardin omaisuutta hallinnoiva Suomen Kulttuurirahasto, perustettiin ennen sotia muun muassa kansakoululaisten toteuttaman keräyksen avulla.

Parhaimmillaan säätiöiden omaisuus tulee hyötykäyttöön kahdella tavalla: sijoituksina suomalaisiin yrityksiin sekä myöhemmin jaettuina apurahoina.

Viime vuonna säätiöt rahoittivat suomalaista tiedettä, taidetta ja muuta toimintaa yli 630 miljoonalla eurolla, sillä viiden ja puolen miljoonan asukkaan kielialueella kaikkea tärkeää ei voi jättää markkinoiden hoidettavaksi.

Samana vuonna Wolt-lähettipalvelulla äveristynyt Miki Kuusi tienasi miltei 132 miljoonaa euroa.

Kuusi oli nyt veropäivän kuningas jo neljättä vuotta peräkkäin. Hän maksoi tienesteistään 64 miljoonaa veroeuroa yhteiseen kassaan.

Minussa nämä summat eivät herätä kateutta, mutta toista olisi perustaa oma säätiö!

Säätiöt ja rahastot ry:n mukaan omaa säätiötä kannattaa harkita, jos säätiöön sijoitettavia varoja on yli kolme miljoonaa euroa. Miki Kuusen viime vuoden kokonaistuloista moinen summa lohkaisisi vajaat 2,3 prosenttia ja nettotuloistakin vain 4,4 prosenttia.

Kuusi on muuttanut työnsä perässä vähän aika sitten Lontooseen, minkä vuoksi suomalaiset eivät enää ensi vuonna pääse osallisiksi hänen veroeuroistaan.

Nyt olisi oiva aika lyödä pöytään uusi säätiö.

Miten on, kiinnostaako yhteiskuntavastuu? Sopisiko Kuusi Foundation? Supercellin Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja perustivat jo yli 10 vuotta sitten Me-säätiön, joka ehkäisee nuorten ja lasten syrjäytymistä. Hissiyhtiö Koneen varallisuuden avulla Suomeen on perustettu useita säätiöitä, joista TAH-säätiö ja Riikka Herlinin säätiöt 2010-luvulla.

Wolt-rahoitteinen säätiö voisi vaikka kitkeä työmarkkinoiden rakenteellista rasismia tai auttaa kuljetusyhtiöiden kurittamia suomalaisia ravintoloita?

Yrityspamppujen legendasarjaan pääsee vasta kun suomalaiset taiteilijat havittelevat yrityksen nimeä kantavaa apurahaa.

Ronja Salmi

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija, joka on saanut tänä vuonna apurahan Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokesilta sekä osallistunut SKR:n Kulttuurinpuolustuskurssille.