Psykologia | Aivo­tutkimus osoitti, että narsistisia piirteitä omaava kokee empatian eri tavalla

Mitä liikkuu ihmisen päässä, jolla on paljon narsistisia piirteitä? Sitä tutkittiin Aalto-yliopistossa aivokuvantamisen avulla.

Ilmeni, että tällaisella ihmisellä empatiaan liittyvät aivoalueet aktivoituvat eri tavoin kuin vähän narsistisia piirteitä omaavilla.

Jo ennestään tiedetään, että narsistille on tärkeää antaa itsestään hyvä vaikutelma. Hän haluaa saada ihailuja ja kunnioitusta, ja hän on herkkä negatiiviselle palautteelle.

”Meitä kiinnosti selvittää, että miten ihminen, jolla on paljon narsistisia piirteitä, reagoi nähdessään toisen henkilön tilanteessa, jossa tämä menettää kasvonsa”, väitöskirjatutkija Matias Piispanen Aalto-yliopistosta kertoo.

Tutkimus julkaistiin Cerebral Cortex -tiedelehdessä.

Empatian kokemista on usein tutkittu esimerkiksi näyttämällä valokuvia surullisesta ihmisestä. Nyt asiaa selvitettiin ensimmäistä kertaa sosiaalisesti monimutkaisessa, arkielämää jäljittelevässä tilanteessa.

Tutkimuksen pohjana oli sosiologi Erving Goffmanin 1950-luvulla esittämä näkemys ”kasvotyöstä”. Goffmanin mukaan pyrimme antamaan itsestämme vuorovaikutustilanteessa hyvän vaikutelman.

Haluamme vaikuttaa esimerkiksi päteviltä. Tämä tekee meistä samalla haavoittuvaisia, sillä muut voivat joko hyväksyä tai hylätä antamamme vaikutelman.

Jos meitä ei pidetäkään pätevinä, menetämme kasvomme. Tällainen uhka voi aiheuttaa nolostumista ja ahdistusta paitsi meissä itsessämme myös heissä, jotka seuraavat tilannetta.

Goffmanin mukaan ihmiset yrittävät yleensä suojella itseään ja muita kasvojen menetykseltä.

Tutkittavat etsittiin narsistisia persoonallisuuspiirteitä mittaavalla verkkokyselyllä, johon osallistui lähes tuhat vastaajaa. Lopulta 58 vastaajasta muodostettiin kaksi ryhmää.

”Toisilla oli erityisen paljon narsistisia piirteitä ja toisilla vain vähän narsistisia piirteitä. He eivät itse tienneet, kumpaan ryhmään kuuluvat.”

Tutkittavat laitettiin magneettikuvauslaitteeseen. Siellä maatessaan osallistujat katsoivat videoita, joissa henkilö – todellisuudessa näyttelijä – kertoi tarinoita, joissa hän oli joutunut suljetuksi ulos tilanteesta tai ollut ihailun kohteena.

”Yksi tarina käsitteli esimerkiksi tilannetta, jossa häntä ei ollut kutsuttu kaveriporukan yhteisiin juhliin, vaikka kaikki muut porukan jäsenet olivat saaneet kutsun.”

Tarinoinnin jälkeen kertoja sai toiselta henkilöltä kasvojen menetystä uhkaavaa palautetta. Toinen henkilö kyseenalaisti ihailun tai esitti, että ulossulkeminen johtui kertojasta itsestään.

Magneettikuvaus näytti, mitä tutkittavien aivoissa tapahtui.

Ryhmien välillä ilmeni eroja niillä aivojen alueilla, jotka liittyvät sosiaalisten tilanteiden tulkintaan ja empatiaan, eli kykyyn ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita.

Vähän narsistisia piirteitä omaavilla empatiaan liittyvät aivoalueet aktivoituivat keskenään samankaltaisesti. Paljon narsistisia piirteitä omaavilla nämä aivoalueet eivät aktivoituneet samalla lailla.

”He eivät siis välttämättä reagoi toisen ihmisen kärsimykseen samalla tavoin kuin muut ihmiset.”

Erot voivat johtua Piispasen mukaan esimerkiksi siitä, että narsistit tekevät omanlaisiaan tulkintoja tai kiinnittävät keskustelussa huomiota eri asioihin kuin vähemmän narsistiset.

”Ehkäpä he samaistuivat enemmän palautteen antajaan kuin sen saajaan.”

Tutkittavat täyttivät ennen tutkimusta empatiakyselyn. Myös siitä selvisi, että paljon narsistisia piirteitä omaavilla oli vähemmän taipumuksia ottaa toisten näkökulma huomioon.

He eivät siis välttämättä tee samanlaista ”kasvotyötä” muiden puolesta.

Tämä voi Piispasen mukaan osaltaan vaikeuttaa aidon yhteyden luomista ja johtaa hankaluuksiin ja väärinymmärryksiin toisten ihmisten kanssa.

Narsismin kasvot -hankkeessa oli mukana tutkijoita muun muassa Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun yliopistoista.