Politiikan lyhytnäköisyys käy nuorille kalliiksi

Suomessa on vihdoin alettu pohtia, miten politiikassa voitaisiin nykyistä paremmin ottaa huomioon tulevien sukupolvien edut. Kulloisetkin päättäjät tuppaavat varsin usein tekemään tuleville sukupolville vahingollisia ratkaisuja.

Ilmasto- ja luontopolitiikka ovat tästä ilmeisimpiä esimerkkejä. Jotta tulevia sukupolvia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti, nykyisten päättäjien pitäisi nykyistä paremmin tunnistaa ja myöntää tulevaisuuden riskit. Se ei kuitenkaan riitä, jos riskien ehkäiseminen ei vaikuta nykyhetken päätöksissä.

Politiikkaa ja päätöksentekoa leimaa kiire ja akuuttien kriisien hoito. Pitkän ajan tavoitteet häviävät nykyhetken ongelmille. EU yrittää esimerkiksi helpottaa teollisuuden akuutteja vaikeuksia joustamalla ilmastopolitiikassa.

Päästökaupan sääntöjä ollaan höllentämässä, jotta teollisuudelle jäisi enemmän aikaa uudistaa tuotantoaan kestävämmäksi, mikä sinänsä on hyvä. Sääntöjen muuttaminen voi kuitenkin horjuttaa niiden yritysten investointeja, jotka ovat jo varautuneet puhtaaseen siirtymään. Lyhyen aikavälin helpotukset voivat heikentää Euroopan tulevaa kilpailukykyä. Samalla ne siirtävät ilmastonmuutoksen seurauksia tulevien sukupolvien kärsittäviksi ja maksettaviksi.

Lyhyen tähtäimen politiikka on suosittua siksi, että poliitikko haluaa kärsimättömän äänestäjän äänestävän hänet jatkoon seuraavissakin vaaleissa. Samalla päättäjät siirtävät tulevaisuuteen paitsi ongelmien ratkaisemisen kustannuksia myös yhä vaikeampia valintoja.

Tulevilla sukupolvilla ei sen sijaan ole ketään, jolta vaatia nykymenosta vastuuta. Niinpä päätöksenteon rakenteiden pitäisi olla sellaisia, että myös tulevien sukupolvien edut tulevat edes jotenkin arvioiduiksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön tuore selvitys osoittaa, että Suomessa kyllä ennakoidaan tulevaisuutta, mutta ennakointitieto ei vaikuta riittävästi päätöksentekoon. Selvityksen tekijät ehdottavat, että esimerkiksi budjettivalmisteluun liitettäisiin vuosittainen arvio päätösten pitkän aikavälin vaikutuksista. Selvityksen oikeudellisessa osassa ehdotetaan perustuslain muuttamista, jotta ympäristövastuu ja tulevien sukupolvien elämänedellytykset saisivat nykyistä vahvemman aseman päätöksenteossa.

Nuorten usko tulevaisuuteen heikkenee.

Näinhän sen juuri pitäisi mennä, mutta veto on toiseen suuntaan. Vaikka väestön ikääntyminen ja julkisen talouden ongelmat vaatisivat vuosikymmenten päähän ulottuvaa analyysiä, sodat, turvallisuusuhat ja talouskriisit puskevat päälle ja vaativat nopeita ratkaisuja tulevaisuuden huomioimisen kustannuksella.

Poliittinen vastakkainasettelu vaikeuttaa yli hallituskausien ulottuvia sitoumuksia. Painotuksiin vaikuttaa myös väestön vanheneminen, kun nuorempien ikäluokkien suhteellinen painoarvo vaaleissa pienenee.

Lasten ja nuorten kuuleminen ja vaikutusvallan lisääminen ei tietenkään anna ääntä vielä syntymättömille sukupolville. Se toisi silti päätöksentekoon myös niiden näkemyksiä, jotka elävät nykyisten päätösten seurausten kanssa pisimpään.

Jo tehdyt ja edessä olevat isot leikkauspäätökset eivät jää ilman pitkän aikavälin seurauksia. Niinpä koulutuksesta säästettäessä pitäisi arvioida paitsi välittömiä säästöjä myös niiden vaikutuksia tulevaan osaamiseen ja talouskasvuun. Sosiaali- ja terveyspalveluissa pitäisi arvioida, millaisia kustannuksia ennaltaehkäisevistä palveluista leikkaaminen aiheuttaa myöhemmin.

Jos nuoret eivät luota siihen, että politiikka kykenee ratkaisemaan tulevaisuuden ongelmia, demokratia on kriisissä. Nuorten usko tulevaisuuteen heikkenee, mikä onkin yksi motiivi myös eduskunnassa käsiteltävälle sukupolvivastuulaille. Yli sadan kansanedustajan allekirjoittama lakialoite velvoittaisi ministeriöt arvioimaan päätöstensä vaikutuksia myös vuosikymmenten päähän ja ottamaan huomioon sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden.

Laki ei yksin turvaa tulevien sukupolvien etuja. Päätöksiä on tehtävä niin, että pitkän aikavälin seuraukset huomioidaan.