Poliisi kuuli, kun epäilty kertoi puhelimessa varastaneensa poron – laki esti syytteen nostamisen

Ylä-Lapin pororikosvyyhdissä osa epäillyistä rikoksista ei johtanut syytteeseen, vaikka poliisi sai niistä viitteitä telekuuntelussa. Syynä ei ollut näytön puute sinänsä, vaan se, että näyttö oli saatu ”väärää” rikosta tutkittaessa.

Yle kertoi aiemmin, että vuosikymmenten suurimmassa pororikosvyyhdessä on nostettu syytteet lukuisista törkeistä rikoksista. Erilaisia rikosnimikkeitä on yhteensä 11 ja vastaajia 18. Osaa vastaajista syytetään useammasta rikoksesta.

Tutkinnan sivuun on jäänyt myös joukko tapauksia, joissa poliisi on päätynyt lopettamaan esitutkinnan tai syyttäjä on jättänyt syytteen kokonaan nostamatta.

Syyttäjä teki jutussa yhteensä 11 syyttämättäjättämispäätöstä ja yhden esitutkinnan rajoittamista koskevan päätöksen. Päätökset koskivat yhteensä 16:ta eri rikoksesta epäiltyä henkilöä.

Osassa näistä päätöksistä syynä ei ole se, ettei rikosta olisi tapahtunut. Syynä on se, että näyttö on saatu väärällä tavalla – tarkemmin sanottuna telekuuntelulla, joka oli alun perin tarkoitettu toisen, vakavamman rikoksen selvittämiseen.

Toimittaja Armi Auvinen selittää videolla, mistä on kyse jos telekuuntelulla saatua tietoa ei voi käyttää oikeudessa.

Mitä laki sanoo

Poliisi voi saada tuomioistuimelta luvan telekuunteluun vain, kun kyse on riittävän vakavasta rikoksesta.

Pakkokeinolaissa on tarkkaan lueteltu, mitkä rikokset oikeuttavat tällaiseen pakkokeinoon – esimerkiksi edes törkeä varkaus tai perusmuotoinen rahanpesu eivät ole niiden joukossa.

Kun telekuuntelun aikana nousee esiin viitteitä muusta kuin tutkittavasta rikoksesta, puhutaan pakkokeinolain mukaan ”ylimääräisestä tiedosta”.

Sitä saa käyttää todisteena vain tarkoin rajatuissa tilanteissa: jos sillä on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle ja rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta, tai jos kyse on laissa erikseen listatusta rikoksesta.

Varkaus on liian lievä rikos

Syyttämättäjättämispäätöksistä selviää, että näin kävi yhteensä kolmen päätöksen osalta, jotka koskivat yhteensä kahdeksaa rikoksesta epäiltyä.

Esimerkiksi yhdessä tapauksessa poliisi kuunteli puhelua, jossa epäilty kertoi toiselle henkilölle ottaneensa kiinni merkkaamattoman poron – ja keskustelun perusteella oli syytä olettaa, että poro oli merkattu hänen omaan korvamerkkiinsä.

Jos asia piti paikkansa, kyse olisi ollut varkaudesta.

Poliisi oli kuitenkin saanut telekuunteluluvan epäillyn törkeän rahanpesun tutkintaan – ei varkauden. Syyttäjä totesi siksi päätöksessään, että puhelussa kuultu tieto oli pakkokeinolain tarkoittamaa ylimääräistä tietoa, jota ei voitu käyttää näyttönä.

Vaikka poliisi oli käytännössä kuullut epäillyn itse kertovan teosta, tietoa ei voitu käyttää todisteena, eikä asiassa ollut muutakaan riittävää näyttöä. Syyte jäi nostamatta.

Vastaava tilanne toistui aineistossa useamman kerran: puhelimessa paljastui viitteitä teoista, jotka olisivat voineet täyttää esimerkiksi perusmuotoisen rahanpesun tai kätkemisrikoksen tunnusmerkit.

Ei ole tavatonta isossa jutussa

Erikoissyyttäjä Henna Väyrysen mukaan ei ole tavatonta, että osa syytteistä jää nostamatta, koska ne on saatu ns. ylimääräisenä tietona.

Kun tutkinnan keskiössä on laaja ja vakava rikosepäily, sivussa voi paljastua helposti myös pienempiä, yksittäisiä tekoja – mutta niitä ei voida tuoda oikeuteen samalla näytöllä, jolla isompi kokonaisuus on saatu kiinni.

– Samassa tutkinnassa on mukana sellaisia, joita epäillään vakavammasta rikoksesta ja sellaisia, joita epäillään lievemmistä teoista, joihin telekuuntelua ei voi alun perinkään myöntää.

Pakkokeinolain mukaista ”ylimääräistä tietoa saa käyttää todisteena vain tarkoin rajatuissa tilanteissa: jos sillä on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle ja rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta, tai jos kyse on laissa erikseen listatusta rikoksesta.

Petos-epäily ei oikeuta telekuunteluun

Pakkokeinolain listarikoksista puuttuu esimerkiksi perusmuotoinen petos.

– Voisi hyvin kysyä, pitäisikö sen olla listalla. Mutta sellaiseen on minun itse vaikea ottaa kantaa. Näissä on muistettava, että vaakakupissa toisella puolen on vahva yksityisyyden suoja, Väyrynen toteaa.

Väyrysen mukaan lakia on viime vuosina tosin juuri tällaisten tilanteiden vuoksi tarkennettu.

Esimerkiksi huumausainerikos lisättiin suhteellisen hiljattain listarikoksiin, joiden kohdalla ylimääräistä tietoa voidaan hyödyntää – aiemmin perusmuotoista huumausainerikosta koskevaa tietoa ei voitu käyttää samalla tavalla.