Pelit | Seurasimme, kuinka Nokia-sukupolvi haastoi lapsensa matopelikisassa

”Miten sitä pelataan?” joku kuuluu kysyvän hetki ennen matopelikilpailun alkua.

”Kännykällä”, tietää eräs toinen kertoa.

Kokemus näytti olevan valttia lauantaina, kun aikuiset ja heidän alakouluikäiset jälkeläisensä ottivat toisistaan mittaa klassisessa matopelissä, joka ilmestyi Nokian kännyköihin 1990-luvun lopulla.

Museo Leikin ja Museo Kruunun järjestämä Play it again -retropelitapahtuma Espoossa tarjoaa tänä viikonloppuna mahdollisuuden päästä pelaamaan useita vanhoja konsolipelisuosikkeja, ja nyt ensimmäistä kertaa myös tilaisuuden kokeilla ja muistella, millaista olikaan pelata matopelia kännykällä.

Kilpailuvälineenä toimii Nokian 3310-kännykkä.

Pelissä on ideana pitää mato elossa niin pitkään kuin mahdollista. Pisteitä kerätään syöttämällä madolle omenoita. Sen myötä mato kasvaa pituutta, sen vauhti kiihtyy ja peli vaikeutuu koko ajan.

Peli päättyy heti kun mato törmää seinään tai itseensä ja kuolee. Lauantaina peliä pelattiin ilman kiinteitä seiniä eli pelaaja pystyi liikuttamaan matoa raamien läpi.

”Ihan kamalan kuumottavaa”, matopelikilpailuun osallistunut Katriina Passila kuvaili tuntemuksiaan. Kuva: Kimmo Räisänen

Kilpailuvälineenä toimii Nokian 3310-kännykkä. Kuva: Kimmo Räisänen

Axel Heikiö aloitti kilpailun. Mirkka Hekkurainen juonsi. Yleisö pystyi seuraamaan pelin kulkua suurelta näytöltä. Kuva: Kimmo Räisänen

Päivän ensimmäiseen kilpailuun löytyi nopeasti kymmenen innokasta Nokia-sukupolven edustajaa ja heidän lastaan. Heistä jokainen astui yleisön eteen yksi kerrallaan. Kännykän ruutu heijastettiin seinälle, jotta yleisö pystyi seuraamaan pelin etenemistä ja madon luikertelua pienellä ruudulla.

Ensimmäisinä suoritukseen ryhtyivät ”älypuhelinsukupolvea” edustavat Axel Helkiö ja Frank Hartman. Pelaajien haparoivat sormet etsivät oikeita näppäimiä, joilla matoa liikutellaan. Kohta mato aloittaa villin viipotuksensa ruudulla, eivätkä omenat meinaa löytää mustan pötkylän suuhun.

Helkiö kertoi pelanneensa matopeliä nyt ensimmäisen kerran. Se oli hänen mielestään kivaa, mutta vaikeaa.

Nykyisiin kosketusnäytöllisiin kännyköihin verrattuna vanhat kännykät tuntuvat käteen kovin pieniltä, mutta toisaalta niissä on selkeästi kohollaan olevat näppäimet, ja sormet löytävät ne helposti.

”Jos menee pieleen ihan heti, niin saa uusia aloituksen”, kilpailun vetäjän toimiva palvelupäällikkö Mirkka Hekkurainen lupaa.

”Jotkut sanovat, että pelit ovat helpottuneet, mutta sanoisin, että ei tämä ole ihan helppoa”, hän jatkaa.

Matopelin pelaaminen vaatii vikkeliä sormia. ”Kyllä vähän syke nousi”, Jennifer Hartman myönsi. Kuva: Kimmo Räisänen

Frank Hartman pelasi matopeliä ensimmäistä kertaa. ”Se oli hauskaa, mutta en tiennyt ollenkaan niitä näppäimiä”, hän kertoo. Kuva: Kimmo Räisänen

Frankin äiti Jennifer Hartman on ensimmäinen kilpailija, joka saa yli sata pistettä.

”Muistui oma lapsuus mieleen. Hyvin muistin myös ne näppäimet. Ne tuntuivat tutuilta käsissä”, hän kertoo.

”Kyllä vähän syke nousi.”

Tiukkaa vääntöä madon kuljettamisessa ja elossa pitämisessä näytti olevan myös Katriina Passilalla.

”Pikku hiljaa minullakin alkoi hahmottua, mitä pitää tehdä. Luulen, että jos saisin vielä kolmannen kerran harjoitella, menisi paremmin. En ole pelannut kymmeniin vuosiin. Vähän jännitti mutta hauskaahan se oli”, Passila kertoo.

Miten kuumottava kokemus pelaaminen oli?

”Ihan kamalan kuumottavaa”, Passila sanoo.

”Ei yhtään”, hänen poikansa Veeti Passila puolestaan toteaa.

Tuukka Helkiö muisteli pelanneensa matopeliä viimeksi kolmisenkymmentä vuotta sitten.

”Kymmenvuotiaasta 15-vuotiaaksi asti varmaan tuli pelattua paljonkin. Eihän silloin mitään muita pelejä ollutkaan, joten kun oli tylsää, tuli pelattua”, Helkiö kertoo.

Hänen poikansa Axel Heikiö kertoi pelaavansa yleensä muun muassa Minecraftia. Sen rinnalla matopeli taitaa olla aika tylsä peli?

”Joo.”

Lauantain ensimmäisen matopelikilpailun voitti Olli Santala. Kuva: Kimmo Räisänen

Ylivoimaiseksi matopelikilpailun voittajaksi kruunattiin Olli Santala, jonka pistesaalis oli hirmuinen, 669 pistettä.

Voittaja myöntää pelailleensa aikoinaan paljonkin kännykällä, mutta edellisestä matopelikerrasta oli ennen ehtinyt vierähtää jo pitkä aika. Haparoinnista ei silti ollut tietoakaan, tai ainakaan se ei näkynyt katsomoon. Santala kertoikin pelaamisen lähteneen sujumaan kuin vanhastaan.

”Näköjään se tuli jostain lihasmuistista.”

Santala myönsi hyötyneensä siitä, että hänellä oli ennen omaa suoritustaan aikaa seurata muiden pelaamista. Hän ehti palauttaa mieleen, mikä aikoinaan olikaan ollut itselle toimivin taktiikka pelissä.

”Muistin taktiikkani olevan se, että vaikka pääsee seinien läpi, sitä ei pidä tehdä, koska silloin menee sekaisin. Pysyin koko ajan seinien sisällä ja näin koko ajan, missä mato menee. Silloin ei tule yllätystä siitä, että hetkinen, mistäs tulinkaan, tuolta toisesta laidasta.”

”Semmoista malttia siihen.”

Santala sanoi pelaavansa mobiilipelejä myös nykyään, etenkin Brawl Starsia.

”Ihan lapsen vanavedessä aloitin sen. Pelataan molemmat ja paljon muutakin.”

Matopelikilpailu Play it again -tapahtumassa (Museo Leikki)sunnuntaina 15.11. klo 12 ja 14.