Pihapolun sepelillä ryömii liero. Kyllä pitäisi lappilaisten matoeläinten olla marraskuussa jo maanpovessa.

Sade on loppunut jostakin syystä. Sitä kesti kuukausia. Onkohan liero pakomatkalla? Noussut onkalostaan maan päälle juuri ennen hukkumiskuolemaansa. Ilmastopakolaisuutta on ilmassa.

Katson lieroa. Mietin ihmisen osaa, minä mato matkamies maan.

Pääsimme fyysisen työn ikeestä, kun keksimme fossiilisen energian ja sähkön. Saimme supervoimat, ja yhdessä hetkessä tapahtui huimia. Vaurastuimme niin ihmeellisellä tavalla, että saan elantoni istumalla lämpimässä huoneessa.

Samoilla supervoimilla hävitimme suuren osan luonnosta ja pilasimme ilmaston. Nyt lierotkin pakenevat.

Mitähän tapahtuu, kun annamme ajattelutyönkin koneelle?

Korjasin sirkkelin viidellä eurolla – tekoälyn avulla. Se oli silti jumalattoman kallis remontti.

Siirryin kesällä tekoälyaikaan. Korjasin sen avulla jiirisirkkelin. Vain yksi pieni sähköisku peukaloon ja häiriönpoistokondensaattori johtoineen oli vaihdettu. Osa maksoi viisi euroa, postikulut kympin. Säästin uuden sirkkelin oston eli noin kuusisataa euroa.

Se oli silti jumalattoman kallis remontti.

Uutiset datakeskuksista ovat alkaneet paljastaa suomalaisille tekoälyn ja datan todellisen hinnan. Google sikailee. Itämaan päättäjät matelevat jättiyhtiön edessä nöyrinä.

Datakeskushankkeita on yhtäkkiä lähes sataviisikymmentä. Hallitus puhuu halleista kuin Jeesuksen toisesta tulemisesta, mutta loisia ne ovat.

Konesalien energiankulutus on valtaisaa. Moni asiantuntija on kysellyt, nouseeko kotitalouksien sähkön hinta tai ehtiikö Suomi rakentaa tarpeeksi nopeasti uutta sähköntuotantoa.

Ne ovat toissijaisia kysymyksiä. Oikeat kysymykset kuuluvat esimerkiksi: millaista jälkeä mahtaakaan syntyä metsissä ja maakunnissa, kun hallitsematon datakeskusbuumi antaa vauhtia rajoittamattomalle tuulienergian rakentamiselle?

Uutiset datakeskuksista ovat paljastaneet tekoälyn ja datan todellisen hinnan.

Miksi päättäjät näyttävät hankkeiden edessä niin pieniltä?

Miten, kenen ja kuinka paljon tekoälyä pitäisi käyttää – entä pärjäisimmeköhän mitenkään ilman?

Vanhemmat sukupolvet liputtavat koneälyn puolesta. Vanhaa kunnon edistystä! Mitä väliä, vaikka taiteen tekisi kissa, sanoo taiteenlajissaan kokonaisen elämänuran valmiiksi saanut vaari.

Nuoret ovat penseämpiä. He eivät ole ehtineet vielä edes kokeilla luomisvoimiaan.

Yleisen maailmanlopun lisäksi pelkään sitä, että etäännymme toisistamme. Datakeskusten asukkaat, erityisesti tekoäly ja sosiaalinen media, muuttavat tapaamme olla ihminen.

Sen sijaan että kannan sirkkelin Maken tai Keijon osaaviin käsiin, pakerran itsekseni pelkkä mielistelevä koneäly kaverinani. Jää monta juttua kertomatta. Monet kahvit juomatta.

Kaupat, pankit ja virastot tekevät kaikkensa, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä asiakasta, koska asiakaspalvelutyön teettäminen asiakkaalla on kannattavaa.

Arkiset kohtaamiset ihmisen kanssa vähenevät. Kohtaaminen on paljon suurempi asia kuin asia, jota mentiin hoitamaan. Kohtaamiset ovat yhteiskunnan liimaa.

Tekoäly ja sosiaalinen media, muuttavat tapaamme olla ihminen.

Sosiaalisuutemme väliin on ilmestynyt teknoveli. Hänen luomat algoritmit määräävät, kenen päivityksen näen, ja kuinka pahanpäiväisesti koukutun sisältövirtaan. Hän tienaa ihmissuhteillani miljardeja.

Löydän itseni istumasta pimeässä mykkänä ja yksin, välkkyvä ruutu edessäni. Olen kuin eristyssellivanki, mutta kirjoitan päivitykseen, että tänään oli ihana päivä. Neljäkymmentä teknoveljen valitsemaa ystävää tykkää. En ole tavannut heistä ensimmäistäkään, en siinä todellisuudessa, jossa keskustelustamme innostuneet konesalit nielevät metsää.

Onkohan heitä olemassa?

Tekoälyä pidetään vääjäämättömänä. Se tulee kuin luonnonkatastrofi. Kyseessä on kuitenkin valinta. Jospa kunnanjohtajan ei olekaan pakko vaihtaa alaisiaan tekoälyagentteihin.

Me olemme jo riittävän tehokkaita ja tuottavia.

Meidän ei ole pakko antaa yhdenkään jättihankkeen sotkea kotiseutujamme.

Ei ole pakko valita apatiaa ja välinpitämättömyyttä.

Yhdysvaltojen välivaalien sininen tsunami näytti, että niin kauan kuin on kansanvaltaa, niin kauan on mahdollista muuttaa maailmaa.

Nostan lieron maasta ja peitän sen lehtikompostiin.

Kun sirkkeli seuraavan kerran sippaa, vien sen Keijolle hoitoon ja haen mennessäni Karkiaiselta pitkon pullaa.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Tornionlaaksossa asuva kirjailija, toimittaja ja ylpeästi luddiitti.

Source: Yle · Pekka Juntti

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira