Päihdekuolemat | Päihdekuolemat eivät ole yksityisasia

Päihdekuolemat

Päihteisiin liittyvä häpeä saa ihmisen piiloutumaan ja lykkäämään avun hakemista.

Lukijan mielipide

Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.

11:45

Eduskunta hyväksyy joulukuussa budjetin, jossa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksista leikataan kolmannes. Niiden varassa toimii moni päihdetyötä tekevä järjestö. Samaan aikaan päihdekuolemat ovat kääntyneet kasvuun. Päihteisiin kuoli viime vuonna lähes kaksituhatta ihmistä. Huumekuolemia oli 333, enemmän kuin koskaan. Joka viides 15–24-vuotiaana kuollut menehtyi huumeisiin.

Tieliikenteessä kuoli samana vuonna 193 ihmistä. Päihteisiin kuolee noin kymmenen kertaa enemmän. Silti vain liikennekuolemille on asetettu nollatavoite, ja liikenneturvallisuustyötä varten on lailla perustettu oma keskusjärjestö. Päihdekuolemille vastaavaa tavoitetta ei ole, vaikka Suomessa kuolee alkoholiin väkilukuun suhteutettuna noin kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin Ruotsissa tai Norjassa.

Ero on siinä, miten kuolemiin suhtaudutaan. Kolarin jälkeen kysytään, oliko tie huonossa kunnossa. Päihdekuoleman kohdalla oletetaan, että ihminen valitsi tiensä itse.

Ajattelutapa on ikivanha. Englannissa kiellettiin jo vuonna 1349 työkykyisiltä köyhiltä kerjääminen. Siitä lähtien hädänalaiset on jaettu kunniallisiin ja kunniattomiin. Kunniallinen ei voi vaikuttaa hätäänsä, kunniattoman oletetaan voivan. Suomessa vuoden 1937 alkoholistilaki kirjasi saman jaon lakiin. Liikenteen uhri on kunniallinen, päihteisiin kuollut kunniaton. Nykyään jako näkyy budjettipäätöksissä.

Päihdekuolemasta ajatellaan, että ihminen valitsi tiensä itse.

Näemme työssämme, mitä kunniattomuuden leima tekee ihmiselle. Häpeä saa piiloutumaan ja lykkäämään avun hakemista. Järjestöjen matalan kynnyksen toiminta tavoittaa ihmisiä, jotka eivät muuten hakeutuisi avun piiriin. Se ei korvaa julkisia päihdepalveluja, mutta on tärkeä osa päihdekuolemien ehkäisyä. Olemme nähneet satojen ihmisten toipuvan, kun he ovat päässeet hoitoon ajoissa.

Leikkaus on näennäinen säästö. Jo nyt vain noin kolmasosa päihdepalveluja tarvitsevista saa niitä. Elina Rautiaisen väitöstutkimuksesta käy ilmi, että päihdepalveluissa hoidettujen alkoholiongelmaisten hoitokustannukset olivat 53 prosenttia pienemmät kuin palvelujen ulkopuolelle jääneiden.

Apua vaille jäävä ihminen tulee vastaan myöhemmin ja kalliimmin päivystyksessä, lastensuojelussa tai poliisin säilössä.

Aikuinen tekee omat valintansa. Vastuu ei kuitenkaan poista sairautta, muissakaan sairauksissa ei kysytä hoidon ehtona, kuinka paljon ihminen on itse vaikuttanut sairastumiseensa. Päihdehoidon tulokset ovat samaa luokkaa kuin verenpainetaudin tai astman hoidon. Retkahdus ei tarkoita, että hoito epäonnistui, vaan että sairaus on krooninen.

Päihdekuolemille on asetettava liikennekuolemien tapaan mitattava tavoite, esimerkiksi puolittaminen. Päihdetyötä tekevät järjestöt on rajattava ensi vuoden lisäleikkauksen ulkopuolelle. Useimmat päihdekuolemat olisi voitu estää.

• Mika Muukkonen
• yksikön johtaja,
• johtava päihdeterapeutti
• Harri Nyman
• päihdeterapeutti
• Päihdehoitokeskus Kantamo

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.

Artikkeliin liittyvää

Luitko jo nämä?