VARSOVA / BERLIINI Kolme vaalitappiota, kolme äänestäjien hylkäämää kansallismielistä johtajaa.
Vielä vähän aikaa sitten oikeistopopulismi näytti Euroopassa ja Yhdysvalloissa lähes pysäyttämättömältä. Tänä vuonna laitaoikeiston politiikassa on alkanut tuntua vastatuuli.
Tämä grafiikka näyttää, miten populismin kannatus kansalaisten keskuudessa on kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa:
Yhdysvaltojen republikaanit kärsivät tiistaina murskatappion välivaaleissa. Sekä senaatti että edustajainhuone siirtyivät tukevasti demokraattien haltuun.
Presidentti Donald Trump ei ollut ensimmäinen kansallismielinen johtaja, jonka äänestäjät ovat vetäneet kölin alta viime aikoina.
Unkarissa Viktor Orbánin Fidesz hävisi huhtikuun parlamenttivaalit Péter Magyarin keskustaoikeistolaiselle Tisza-puolueelle. Tappio päätti Orbánin 16 vuotta jatkuneen pääministerikauden.
Serbiassa presidentti Aleksandar Vučićin SNS-puolue kärsi tappion lokakuun vaaleissa opiskelijaliikkeen tukemalle listalle. Vaalien taustalla olivat lähes kaksi vuotta jatkuneet protestit korruptiota ja vallankäyttöä vastaan.
Samat asiat selittävät vaalituloksia, vaikka kansallisia erojakin on. Näin sanoo Tarton yliopiston Eurooppa-tutkimuksen professori Stefano Braghiroli.
Äänestäjät olivat pettyneitä vallanpitäjiin. Oppositio on näyttäytynyt yhtenäisenä ja järjestäytyneenä. Sen riveistä on noussut uusia kasvoja, jotka ovat saaneet ihmiset liikkeelle, Braghiroli selittää.
– Pelkkä vallanpitäjän vastustaminen ei riitä. Äänestäjien pitää nähdä myös vaihtoehto, jota he haluavat kannattaa.
Kolmet vaalit eivät riitä
Voiko tästä päätellä, että politiikan suursää olisi vaihtumassa?
Euroopan suurissa maissa laitaoikeistolaiset puolueet ovat olleet mielipidemittausten kärjessä, mutta Britanniassa laitaoikeistolainen Reform-puolue on menettänyt ykkösasemansa työväenpuolueelle. Myös Saksassa AfD on menettänyt hieman suosiotaan viime viikkoina.
Braghiolin mukaan poliittisen suursään muutosta ei silti voi vielä varmasti ennustaa. Eikä kolme vaalitulosta riitä päätelmään, vaikka Trumpin tappio voikin rohkaista Euroopan liberaaleja puolueita ja osoittaa niille, miten oikeistopopulistit voi voittaa.
– En kuitenkaan menisi niin pitkälle, että sanoisin meidän nyt näkevän liberaalin aallon, Braghiroli toteaa.
Kartta näyttää, miten Euroopan maat sijoittuvat populismivertailussa. Suomi kuuluu maihin, joissa populistisiksi tai autoritaarisiksi luokiteltujen puolueiden vaalikannatus on suhteellisen vähäistä:
Oppositiosta helppo huudella
Brasilian presidentinvaalit toivat lokakuun lopussa samanlaisen yllätyksen, kun oikeistopopulistinen ennakkosuosikki hävisi vaalit. Siellä asetelma tosin oli erilainen: istuva vasemmistolainen presidentti sai jatkokauden.
Unkarissa, Serbiassa ja Yhdysvalloissa äänestäjät pystyivät arvioimaan vallassa olevien toimintaa ja toteamaan, että nyt jotain muuta, kiitos.
Oppositiossa olevat laitaoikeistopuolueet – kuten Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa – taas voivat kerätä kannatusta arvostelemalla vallanpitäjiä joutumatta itse vastuuseen.
– Niitä ei ole vielä testattu, Braghiroli huomauttaa.
Trump ei ole enää voittaja
Trumpin tappio on Braghirolin mukaan joka tapauksessa takaisku Euroopan oikeistopopulisteille. Heidän esikuvansa on menettänyt tärkeimmän valttinsa eli voittajan maineensa.
Trumpin menestys on tarjonnut eurooppalaisille puolueille mallin siitä, miten vaaleja voitetaan.
Tänä vuonna Euroopan laitaoikeisto on jo kääntänyt Trumpille selkäänsä.
– Hän voi olla hyvä esikuva vain niin kauan kuin hän näyttää voittajalta, Braghiroli selittää.
Esimerkiksi Saksan AfD jakautui suhtautumisessaan Trumpiin heti tiistain vaalitappion jälkeen Handelsblatt-lehden analyysin mukaan.
AfD:n johtavat poliitikot syyttävät Trumpia republikaanien tappiosta, mutta toiset puolueen edustajat puolustavat yhä häntä.
Laitaoikeistopuolue on voinut esittää Trumpin menestyksen todisteena siitä, että kansallismielinen oikeisto on nousussa. Nyt AfD:n on vaikeampi käyttää Yhdysvaltojen veljespuoluettaan samanlaisena menestystarinana.
Trump voi etsiä kavereita Euroopasta
Braghirolin mukaan on mahdollista, että Trumpin tappio jopa lisää hänen kiinnostustaan yhteistyöhön Euroopan laitaoikeiston kanssa. Näin arvioi myös eurooppalainen ajatushautomo ECFR arvioi ennen vaaleja.
– Kun Trumpin toimintamahdollisuudet kotimaassa kapenevat, hän voi keskittyä entistä enemmän ulkomaihin. Presidentillä säilyy ulkopolitiikassa paljon valtaa, Braghiroli sanoo.
Tämä voisi tarkoittaa tiiviimpiä yhteyksiä samanmielisiin poliitikkoihin Euroopassa ja Etelä-Amerikassa.
– Yhteistyö riippuu siitä, kuinka hyödyllisenä tai haitallisena eurooppalaiset puolueet pitävät läheisyyttä Trumpiin.
Kansalliskonservatiivisetkin puolueet joutuvat tulevaisuudessa kysymään, vahingoittaako Trumpin politiikka oman maan turvallisuutta – ja karkottaako se äänestäjiä.
Puolassa ja muualla Itämeren alueella Trumpin suhde Venäjään voi vaikeuttaa hänen yhteistyötään paikallisen laitaoikeiston kanssa.
Osoittiko Trumpin tappio oikeistopopulismin rajat? Kuuntele Politiikkaradio aiheesta:
Yhdysvalloilta ei kannata odottaa liikoja
Braghiroli arvelee samppanjapullojen poksahdelleen Brysselissä ja monissa Euroopan pääkaupungeissa Trumpin tappion tähden.
Hän kuitenkin varoittaa odottamasta liikoja Yhdysvalloilta demokraattien voiton jälkeenkään. Yhdysvallat pysyy jakautuneena. Eurooppa ei ole sen tärkein huolenaihe, vaikka seuraava presidentti olisi demokraatti.
– Asiat eivät palaa entiselleen, Braghiroli sanoo viitaten aikaan ennen Trumpia, eli siihen aikakauteen, jolloin yhteiskunnat eivät olleet yhtä jakautuneita kuin nyt.
Source: Yle · Hanna Visala, Anna Karismo, Katarina Baer
At a glance
- Topic
- World
- Country
- 🇫🇮 FI
- Publisher language
- FI
- Added to Allnira