Oikeudenkäynnit | Tuomareiden on voitava tutustua huolellisesti myös pieniin asioihin

Seurasin läheltä pitkään vireillä ollutta siviilioikeudenkäyntiä, jossa riidan kohteena oli suhteellisen vaatimaton taloudellinen etu. Asian käsittely kesti käräjäoikeudessa lähes kolme vuotta, ja siihen sisältyi useita sovintoneuvotteluja sekä pääkäsittelyn peruuntuminen ja uudelleenaikatauluttaminen.

Näkemykseni mukaan tämä ei ole poikkeus, vaan osa laajempaa ongelmaa. Suomalaisten käräjäoikeuksien työmäärä on lisääntynyt, mutta resurssit eivät ole kasvaneet samassa tahdissa. Seurauksena on, että tuomarilla jää yhä vähemmän aikaa perehtyä huolellisesti yksittäisiin juttuihin, varsinkin ”pieniin” riita-asioihin.

Esimerkkitapauksessa käräjäoikeus nojasi ratkaisussaan vahvasti vastapuolen lähipiiriin kuuluvien henkilöiden, kuten perheenjäsenten ja läheisten ystävien, yhtäpitäviin kertomuksiin, eikä riippumattomampaa näyttöä juuri ollut.

Kun aikaa perusteellisempaan arviointiin on niukasti, tällaisten kertomusten painoarvo korostuu helposti enemmän kuin olisi perusteltua.

Samalla oikeudenkäyntikulut kasvoivat kohtuuttomiksi. Voittaneen osapuolen kuluvaatimus ylitti 30 000 euroa, ja käräjäoikeus hyväksyi vaaditut asianajopalkkiot, todistajanpalkkiot ja matkakulut lähes sellaisenaan ilman tarkempaa erittelyä siitä, mikä osa työstä oli asian ratkaisun kannalta todella tarpeen.

Kun käsittely pitkittyy, asiaan joudutaan palaamaan yhä uudelleen, mikä kasvattaa entisestäänkin tuntilaskutusta ja lopulta hävinneen osapuolen maksettavaa.

Tässä piilee koko oikeusjärjestelmän kannalta vakava ongelma: kun oikeudenkäyntikulut nousevat jo käräjäoikeudessa kymmeniintuhansiin euroihin, keskivertokansalaisella ei yksinkertaisesti ole enää varaa hakea muutosta, vaikka kansalainen pitäisi ratkaisua virheellisenä. Valitusoikeus on tällöin olemassa vain paperilla.

Tämä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Vain ne, jolla on varaa jatkaa prosessia, saavat asiansa perusteellisemmin käsitellyksi, kun taas huonompituloinen kansalainen joutuu tyytymään siihen, mitä ruuhkautunut järjestelmä ehtii tarjota.

Oikeuslaitoksen resursseista ei saa tinkiä. Tuomareille on annettava riittävästi aikaa perehtyä myös pieniin asioihin huolellisesti.

Oikeudenkäyntikuluvaatimuksia tulisi tarkastella nykyistä kriittisemmin erityisesti silloin, kun käsittelyn pitkittyminen on osaltaan lisännyt niitä. Muuten oikeusturva näyttäytyy yhä selvemmin varallisuuskysymyksenä, ei perustuslaillisena oikeutena.

• Keijo Kettunen
• ekonomi, Helsinki

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.