Nuorten syrjäytyminen | Nuorten palvelujen yhteensovittaminen on jo keksitty

Susanna Huovisen ja Kirsi Varhilan vieraskynässä (HS 19.10.) ehdotettiin kokeilua, jossa nuorten palvelut sovitettaisiin yhteen ja vastuu nuoren tilanteesta olisi selkeästi määritelty. Sen keskeiset ajatukset ovat kuitenkin tuttuja jo yli kymmenen vuoden takaa, jolloin Suomessa ryhdyttiin kehittämään Ohjaamo-toimintaa. Hämmennystä herättää se, että jälleen ehdotetaan ratkaisuksi jotakin, mitä jo kerran lähdettiin hyvällä menestyksellä toteuttamaan.

Ohjaamoiden lähtökohta oli yksinkertainen, mutta palvelujärjestelmämme näkökulmasta ilmeisen radikaali: ei nuoren eikä edes työntekijöiden tarvinnut tuntea hallinnon rakenteita saadakseen apua. Tarkoituksena oli koota eri alojen ammattilaiset työskentelemään yhdessä niin, että nuori saisi tarvitsemansa tuen mahdollisimman sujuvasti yhden luukun takaa. Koulutukseen, työllistymiseen, toimeentuloon ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä ei ollut tarkoituskaan käsitellä toisistaan irrallisina ongelmina.

Ohjaamoiden keskeisin innovaatio oli saman katon alle koottu palveluvalikoima. Vähintään yhtä olennaista oli pyrkimys muuttaa ammattilaisten toimintatapoja ja rakentaa yhteistyötä nuoren tarpeista eikä organisaatioiden tehtävänkuvista käsin. Monialaisuudella pyrittiin yhteiseen työhön ja siihen, ettei nuorta vain siirretty palvelusta tai asiantuntijalta toiselle.

Tässä vaikuttaisi piilevän suomalaisen palvelujärjestelmän sitkeä ongelma. Monialainen yhteistyö on helppo kirjata strategioihin ja kehittämishankkeiden tavoitteisiin. Huomattavasti vaikeampaa on toteuttaa sitä tilanteessa, jossa jokaisella organisaatiolla on oma johtamisensa, rahoituksensa, lainsäädäntönsä ja tapansa määritellä onnistumista. Nuoren elämäntilanne ei noudata hallinnonalojen rajoja, mutta häntä auttavien ammattilaisten työ noudattaa niitä usein turhankin tarkasti.

Ohjaamo-toiminta onneksi jatkuu edelleen, eikä sen merkitystä nuorten tukemisessa pidä vähätellä. Samalla on hyvä kysyä, kuinka hyvin alkuperäinen ajatus aidosti yhteisestä, hallinnonalat ylittävästä työstä on onnistuttu juurruttamaan pysyviin rakenteisiin. Onko toimintakulttuuri sittenkään muuttunut vai olemmeko ainoastaan oppineet sijoittamaan eri organisaatioiden palvelut saman oven taakse?

Huovisen ja Varhilan johtopäätös on oikea: nuoret eivät välttämättä tarvitse lisää palveluja vaan toimivan palvelukokonaisuuden. Ennen seuraavan kokeilun käynnistämistä olisi kuitenkin syytä tarkastella, mitä Ohjaamoissa jo opittiin ja mitkä tekijät edelleen näyttävät estävän opitun hyödyntämistä.

Suomessa osaamme kyllä kehittää uusia toimintamalleja. Paljon vaikeampaa näyttää olevan antaa niiden muuttaa vanhoja rakenteita.

• Marko Kallionpää
• Ohjaamo Helsingin entinen erityisopettaja

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.