Nuoret | Pojat tarvitsevat paikkoja, joissa ei tarvitse pärjätä

Nuoret

Avun hakemisen ei pitäisi edellyttää nuorelta rohkeutta, valmiita sanoja tai kykyä löytää oikeaa palvelua yksin.

Lukijan mielipide

Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.

11:45

”Onks mussa jotain vikaa?” Helsingin Sanomissa esitetty kysymys (25.10.) on tuttu myös Poikien Puhelimesta. Sen taustalla voi olla yksinäisyyttä, häpeää tai pelkoa siitä, ettei kelpaa sellaisena kuin on.

Entä jos nuoressa ei olekaan mitään vikaa, vaan hän on jäänyt kysymyksensä kanssa yksin? Tätä me kohtaamme palvelussamme paljon. Palveluidemme pariin tulee poikia, jotka pohtivat, ovatko heidän tunteensa ja kokemuksensa normaaleja. Pojilta odotetaan usein pärjäämistä ja itsenäisyyttä silloinkin, kun he tarvitsisivat ennen kaikkea jonkun, joka kuuntelee ja ottaa heidän huolensa vakavasti.

Kaikki nuoret eivät löydä apua samalla tavalla. Siksi tarvitaan myös palveluita, joissa poika voi puhua omista lähtökohdistaan ilman pelkoa, että asiaa vähätellään tai tuomitaan.

Poikaerityisyys ei tarkoita, etteivät muut palvelut voisi auttaa. Se tarkoittaa, että nuorille tarjotaan erilaisia reittejä tuen piiriin. Väestöliiton Poikien Puhelimessa alle 20-vuotias voi ottaa yhteyttä anonyymisti puhelimessa tai chatissa. Hänen ei tarvitse osata selittää, mikä on vialla, vaan hän saa aloittaa siitä, mikä juuri nyt mietityttää, omalla tavallaan.

Avun hakemisen ei pitäisi edellyttää nuorelta rohkeutta, valmiita sanoja tai kykyä löytää oikeaa palvelua yksin. Vastuu on myös meillä aikuisilla: meidän on tehtävä avun pyytämisestä helpompaa ja kuuntelemisesta turvallista. Nuoren ei tarvitse ensin todistaa, että hänellä on ongelma. Riittää, ettei hän halua jäädä sen kanssa yksin.

• Ville Iivonen
• nuorten asiantuntija
• Havu Takamaa
• viestinnän asiantuntija
• Poikien Puhelin, Väestöliitto

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.

Artikkeliin liittyvää

Luitko jo nämä?