”Nauroin niin paljon, että alkoi mahaan sattua”, sanoo Juha Räsänen – näin lukijat muistelevat Kiviä taskussa -näytelmää

Helsingin kaupunginteatterissa näytellään pian 1 033. kerran suosittu Kiviä taskussa -näytelmä.

Martti Suosalon ja Mika Nuojuan tähdittämä näytelmä saa viimeisen esityksensä Helsingin kaupunginteatterissa 10. marraskuuta.

Näytelmä ei kuitenkaan häviä kokonaan, sillä Martti Suosalon yritys on ostanut sen oikeudet Ruotsista kahdeksi vuodeksi.

Tammikuusta alkaen Suosalolla ja Nuojualla on kahdeksan esitystä Aleksanterin teatterissa. Sen jälkeen he aikovat kiertää muualla Suomessa.

Martti Suosalo kertoo Radio Suomi Lähelläsi -ohjelman haastattelussa, miten into säilyy näytellä samaa näytelmää kerrasta toiseen:

Kysyimme yleisöltä muistoja näytelmästä. Saimme niitä kaikkiaan 50.

Naurusta ei tullut loppua

Juha Räsäsen, 49, mukaan näytelmä on vakava, mutta hän ei muista nauraneensa yhtä paljon missään muussa teatteriesityksessä.

Hän on nähnyt näytelmän useita kertoja vuosien varrella eri kaupungeissa, ainakin Lappeenrannassa, Tampereella ja Helsingissä.

– Ensimmäinen kerta reilut 15 vuotta sitten Lappeenrannassa oli ikimuistoinen. Istuin kaukana näyttämöstä takimmaisilla penkkiriveillä. Jossain vaiheessa huomasin, että koko sali saa naurukohtauksen, josta ei meinannut tulla loppua. Nauroin niin paljon itsekin, että alkoi mahaan sattua.

Muutama vuosi sitten Mika Nuojua istui Kansallisteatterissa toisen näytelmän näytöksessä sattumalta Räsäsen viereen. Tällöin Räsänen sai Kiviä taskussa -näytelmän fanina jututettua ja kiitettyä Nuojuaa.

Näytelmän tuoman naurun muistaa moni muukin kommentoija.

Riitta Arvilommi, 76, vei hieman tavallista levottomamman peruskoululuokan katsomaan Kiviä taskussa -esitystä. Hän kertoo, että oppilaat istuivat katsomossa keskellä ensi riviä. Opettajana työskennellyt Riitta Arvilommi istui rivin reunassa.

– Seurasin, kuinka he eläytyivät esitykseen. Hauskoissa kohdissa he nauroivat kippurassa vatsaa pidellen. En muista vastaavaa riemua teatterikäynneiltämme.

Jokaisessa näytöksessä on tullut uusi yllätys

Jaana Kilpeläinen, 66, on nähnyt esityksen noin 20 kertaa. Osan näytöksistä hän on nähnyt ystävien kanssa, mutta useimmiten perheen kanssa.

– Jokaisessa näytöksessä on tullut uusi yllätys, joko jotain ajankohtaista tai ”putoaminen”. Esityksen huumori ja myös surulliset tapahtumat ovat hienoja.

Kilpeläinen oli katsomassa näytöstä myös viime keväänä. Paikalla olivat myös hänen puolisonsa, kaksi hänen veljeään ja toisen veljen perhe.

– Menemme myös viimeiseen esitykseen veljentyttären ja hänen poikaystävänsä kanssa.

Eija Haapakoskella, 66, on hyviä muistoja näytelmästä. Hän matkusti 1 000 kilometriä Helsinkiin katsomaan näytöstä.

– Paras teatteriesitys, minkä olen nähnyt. Oli kiinnostavaa ja yllättävää, miten roolit vaihtuivat pienillä eleillä ja liikkeillä.

Näyttelijät jatkavat esityksiä omin voimin

Valo Vesikauris, 31, näki näytelmän keväällä 2025.

– Hämmästyin täysin. Suosalon ja Nuojuan aivan uskomattoman näyttelijäntyön lisäksi hämmästyin ja ilahduin siitä, kuinka täysillä he jaksoivat esityksen vetää yhä satojen ja satojen esityskertojen jälkeen.

Vesikaurista yllätti myös näyttelijöiden nauru omille höpsöttelyilleen ja eläytymiselleen esityksen aikana.

– Esityksestä tuli kahta hauskempi, kun yleisön lisäksi myös näyttelijät itsekin näyttivät joutuvan pitelemään pokkaansa.

Vesikauris miettii, minkä verran esitys ja sen rytmi on mahdollisesti muuttunut parissa vuosikymmenessä.

– Olisin mielelläni mennyt katsomaan esityksen uudelleen parin vuoden päästä nähdäkseni omin silmin, miten esitys elää ajan myötä.

Näin Martti Suosalo kuvaili Kiviä taskussa -näytelmän tekemistä vuonna 2025: