Myös kulttuuria karsastaneet poliitikot näkivät markkinaraon, kun kaustislainen viulunsoitto pääsi Unescon listalle

Pääsy aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon muutti tutkimuksen mukaan paikallispolitiikkaa ja kulttuurin imagoa, mutta ei suhtautumista rahoitukseen.

12:44

Kaustislaisen viulunsoiton pääsy Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2021 muutti kuntapolitiikkaa ja poliittisia puhetapoja sekä vauhditti kulttuuri-investointeja, kertoo Taideyliopiston tutkimus.

Kaikki puolueet hyödynsivät tutkimuksen mukaan tunnustuksen symboliarvoa riippumatta siitä, miten ne olivat aiemmin suhtautuneet kulttuurin rahoitukseen.

Kulttuuriperinnöstä tuli paikallisen vallankäytön ja poliittisen kilpailun väline, toteavat tutkijat Outi Valo ja Heidi Henriikka Mäkelä.

He ovat tarkastelleet Kaustisen kunnanvaltuuston ja -hallituksen pöytäkirjoja vuosilta 2016–2023 eli ennen, aikana ja jälkeen valinnan sekä paikallislehti Perhonjokilaakson uutisointia noista päätöksistä ja keskusteluista.

Ennen Unesco-prosessia kunnan pääpuolueet eli keskusta ja perussuomalaiset halusivat leikata kulttuurisektorista.

Erityisesti Perussuomalaiset ehdotti toistuvasti leikkauksia esimerkiksi Kansantaiteenkeskuksen tukeen sekä Pro Kaustisen ja Kansanmusiikki-instituutin rahoitukseen.

Vielä 2020-luvulle tultaessa kulttuuriperinnön merkityksestä oli ristiriitaisia näkemyksiä ja rahoituksen leikkaamista ehdotettiin toistuvasti.

Kun aineeton kulttuuriperintö nousi keskusteluun yhä enemmän Unesco-haun myötä, myös kaustislaisten poliitikkojen kieli alkoi muuttua.

Muutos näkyi jopa käytännössä: liikenneympyrään sijoitettu viulunmuotoinen veistos ilmentää Valon ja Mäkelän mukaan konkreettisesti kulttuuriperintöön liittyviä arvoja.

Symboliarvo ja rahoitus silti kaksi eri asiaa

Yhä vahvemmin kulttuuriperintö alettiin nähdä kunnan elinvoiman ja imagon voimavarana sen jälkeen, kun kaustislainen viulunsoitto pääsi Unescon luetteloon vuonna 2021.

Perussuomalaiset ehdottivat jopa, että jokainen Kaustisella syntyvä lapsi saisi kunnan lahjoittaman viulun.

Valon ja Mäkelän mukaan poliitikot halusivat mielellään käyttää statusta imagon rakentamisessa, matkailun edistämisessä ja markkinoinnissa.

– Unesco-tunnustus toi kaustislaiselle viulunsoitolle symbolista arvoa, jota kaikki puolueet halusivat tavalla tai toisella hyödyntää, Valo toteaa.

Rahoituksen tietä symboliarvo ei silti siloittanut, vaan kulttuurin investoinnit ja ylläpitokulut herättivät edelleen vastustusta.

Tallarin Arto Järvelä havainnollistaa arkistovideolla, miten perinteistä häämarssia soitetaan kaustislaisittain eli puntittaen ja kruusaillen.