Eversti Esko Juhani Nestori Nieminen kuoli 93-vuotiaana 19. lokakuuta 2026 Espoossa. Hän oli syntynyt 2. kesäkuuta 1933 Sortavalassa.
Jatkosodan aikana Niemisen perhe evakuoitui Varkauteen, palasi talvisodan aikana, kunnes alue pakkoluovutettiin Neuvostoliitolle. Perhe asettui Kuopioon, jossa Esko tapasi Helgan. Heidän avioliittonsa kesti 67 vuotta, ja he saivat kolme lasta ja viisi lastenlasta.
Esko sai ajalle harvinaisen stipendin Yhdysvaltoihin Kansasin yliopiston journalistiikan opintoihin vuodeksi 1955–1956. Kadettikoulu keskeytyi vuodeksi.
Eskon kirjallinen perintö käsittää lehtiartikkeleita, Pohjalainen-lehden oman kolumnin, puheita, näytelmiä ja kirjoja, kuten Upseeri Euroopassa-kirjan (1987).
YK-toimiston päällikkyyttä vuosina 1973–1976 seurasi Suomen YK-kontingentin komentajuus vuodeksi Siinailla. Kollegiaalinen verkosto vei hänet 11 kertaa Italiaan opettamaan sodan humanitaarista oikeutta upseereille ja sotilaslakimiehille.
Uransa viimeiset viisi vuotta Esko toimi Pohjanmaan sotilasläänin esikuntapäällikkönä ja jatkoi välittömästi Suomen Upseeri -lehden ja Sotilasaikakauslehden päätoimittajana.
Savon ja karjalan murteet olivat Eskolle tärkeitä. Perheen lasten poika- ja tyttöystävät joutuivat savon murteen kykytestiin. Kualjkiärylettä lausumaan pakotettu ei testistä selvinnyt. Oppimista edistääkseen Esko lahjoitti kirjoittamansa kirjan Savon murteen UAPINE vierasheimoisille (2004).
Eskon asuessa Kuopion kasarmilla kasarmin kakarat odottivat jonossa, ja Esko heitti heidät yksitellen lumihankeen. Kuopion kasarmiajasta tehtiin myöhemmin Eskon ja muiden kasarmin lasten kanssa kirja Kasarmin kakarat (2008).
Helga-vaimon nukkuessa kätilön yövuorojen jälkeen Esko vei lapsensa metsään. Trangialla tehdyt ateriat olivat herkullisia. Sauvoilla lykkivän, leveäharteisen isän selkä jäi tyttären mieleen. Kun kuusivuotiaan tahto hiihtää loppui Tahko-hiihdolla, isä löi tämän puusukset hankeen ja hiihti tytär pulkan kyydissä maaliin.
Esko oli aito, positiivinen seuramies, suurien juhlien järjestämistä janoava, esiintymistä ja puhujana olemista rakastava isänmaallinen mies. Hän kutsui kotiinsa kenet vain tutustuakseen: kairolaisen parturin, junan konduktöörin ja parkkihallin rouvan, jonka autoon rysäytti.
Helga-vaimon kuoltua vuonna 2024 Eskoon iski valtava yksinäisyys ja ikävä. Korkea ikä ja lisääntyvät vaivat estivät aktiivisen elämän. Lapset, lastenlapset, naapurit sekä yksityisesti palkatut seuralaiset ja fysioterapeutit rytmittivät kotiin kiertyvää arkea.
Eskon kuoltua lukuisista surunvalitteluista kumpusi sama sanoma: Esko oli mukava ja aina hyvällä tuulella.
- Marianna Semi
- Esko Niemisen tytär
Source: Helsingin Sanomat
At a glance
- Topic
- World
- Country
- 🇫🇮 FI
- Publisher language
- FI
- Added to Allnira