Muistokirjoitus | Tietopalvelujen kehittäjä

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) tietopalvelun pitkäaikainen johtaja Sauli Laitinen kuoli 87-vuotiaana 19. syyskuuta 2026 Espoossa. Hän oli syntynyt 4. heinäkuuta 1939 Rovaniemellä.

Lapin sodan jälkeen perhe muutti Ouluun rakennusmestari-isän työn perässä. Laitinen kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta ja alkoi opiskella kemiaa. Valmistuessaan vuonna 1964 hän oli ensimmäinen Oulun yliopistosta valmistunut kemisti. Hän jäi yliopistolle opettajaksi ja tutkijaksi.

Vuonna 1967 Laitinen siirtyi Typpi Oy:n tutkimuslaboratorioon. Työhön kuului myös selvitysten tekeminen uusista tuotteista. Eri lähteitä kahlatessaan Laitinen kiinnostui tiedon järjestämisen ja käsittelyn tehostamisesta. Vuonna 1969 hän sai tilaisuuden lähteä Yhdysvaltoihin opiskelemaan uusia tietokonepohjaisia kemian informaatiojärjestelmiä. Columbuksessa Ohiossa vietetty vuosi oli käänteentekevä.

Palattuaan Suomeen Laitinen työskenteli aluksi Teknillisen korkeakoulun kirjastossa, kunnes hänet valittiin perustamaan Pekema Oy:n ja Stymer Oy:n tietopalveluja ja vuonna 1974 Kone Oy:n tietopalvelua. Siellä hän alkoi käyttää amerikkalaisia tietokantoja online-yhteydellä ensimmäisenä Pohjoismaissa ja yhtenä ensimmäisistä Euroopassa.

Vuonna 1975 Laitinen valittiin VTT:n teknillisen informaatiopalvelulaitoksen (tietopalvelun) johtajaksi, ja tässä tehtävässä hän toimi 27 vuotta. Johtoajatuksena oli saada tieteellis-teknisen tutkimuksen tulokset käyttöön niin laajasti kuin mahdollista, ”näpin ja näppäimen päähän”.

Laitinen oli innostuva ja innostava kehittäjä. Hänen johdollaan VTT:n tietopalvelu otti käyttöön uudet menetelmät ja laitteet usein ensimmäisenä Suomessa ja järjesti sitten niiden koulutusta, internet-kurssejakin jo vuonna 1992. Tämän ansiosta online-järjestelmien käyttö kasvoi Suomessa nopeasti. Laitisen tietopalvelu- ja kirjastoalan kotimaiset ja kansainväliset verkostot olivat vertaansa vailla, ja häntä arvostettiin laajalti.

Sauli Laitinen avioitui vuonna 1969 Eeva-Riitta Lehmuksen kanssa ja liittyi siten Lehmusten sukuun. Hän oli sympaattinen ja mieluinen vieras eri tilaisuuksissa, laajasti sivistynyt, huumorintajuinen ja mainio keskustelija.

Tiedonhaluisena, uteliaana ja kielitaitoisena Sauli harrasti aktiivista omatoimimatkailua alkaen liftausreissusta Pariisiin vuonna 1957. Vielä keväällä 2026 hän teki itsenäisen matkan Ranskan Rivieralle. Vuotuiset vierailut Ouluun ja Rovaniemelle olivat myös tärkeitä.

Ainoan tyttären ja myöhemmin myös puolison kuolemat varjostivat Saulin viimeisen vuosikymmenen elämää. Klassisen musiikin, erityisesti barokkimusiikin, kuuntelu toi mielenrauhaa.

• Irma Salovaara
• Eero Lehmus
• Sauli Laitisen kollega ja vaimon veli