Muistokirjoitus | Sisukkaalla opettajalla oli nuori mieli

Filosofian maisteri, opettaja Anna Liisa Auvinen (o.s. Weppling) kuoli 97-vuotiaana Helsingissä 30. syyskuuta 2026. Hän oli syntynyt Pyhtäällä 9. joulukuuta 1928.

Liisa asui kymmenen ensimmäistä elinvuottaan Pyhtäällä Purolan kylässä, Munapirtin saaren kupeessa. Hänen äitinsä Fanni oli kiertokoulunopettaja, mutta jäi kotiin hoitamaan Liisaa ja tämän pikkusiskoa Leaa. Isä Albert työskenteli Stockfors-metsäyhtiössä. Albert sai 1941 veikkausvoiton, jolla hän osti perheelleen kaksion Väinölänkadulta Helsingin Käpylästä. Mutta jo samana vuonna Albert kuoli keuhkokuumeeseen, ja perhe köyhtyi. Liisa teki koko lukioajan töitä Valtion Puhelimessa ja suoritti lukion tenttimällä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Vaasanrinteen lyseosta 1948.

Liisa valmistui kansakoulunopettajaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta 1951 ja toimi sen jälkeen luokanopettajana Helsingin Kruununhaan Oikokadun kansakoulussa. Valmistuttuaan filosofian maisteriksi hän siirtyi 1968 englannin kielen opettajaksi Käpylän kansakouluun, missä hän viihtyi eläköitymiseensä saakka. Kielet olivat Liisalle läheisiä. Hän opetti 1960-luvulla italiaa Suomen Dante Alighieri -seurassa. Ranskaa hän opiskeli työväenopistossa ja kieltenoppimissovelluksella, jossa hänellä oli vielä jokunen viikko ennen kuolemaansa kahden ja puolen vuoden katkeamaton putki.

Liisa ihastui koulun opettajanhuoneessa vilkkaaseen Karjalan poikaan Raimo Auviseen. He menivät naimisiin 1959 ja halusivat perustaa suuren perheen. Mutta toisin kävi. Liisa synnytti neljä poikaa, joista kolme kuoli muutaman kuukauden ikäisenä Werdnig–Hoffmannin lihassurkastumatautiin. Ainoana eloon jäänyt Juha-poika sai vanhempiensa kaiken rakkauden. Pojantyttäret Himmu ja Inka olivat Lispe-mummille erityisen tärkeitä – ja tämä heille. Nyt kaksivuotiaalle Lillille hän ehti vielä laulaa Rati-Riti Rallaa. Myös ystävistään hän välitti. Koska hänellä oli nuori mieli, hänellä oli myös nuoria ystäviä.

Vaikka Liisa oli luonteeltaan hieman ujo, hän oli aina avoin uusille haasteille. Seitsemänkymppisenä hänelle asennettiin keinonivelet molempiin lonkkiin. Silti hän halusi päättäväisesti laskea suuresta vesiliukumäestä. Lentopallon ja jumpan hän joutui lopettamaan, mutta vesijumppaa hän jatkoi vielä vuosia. Hän harrasti kaupunginosayhdistystoimintaa, rakasti matkustamista ja luki monta kirjaa viikossa aivan elämänsä loppuun saakka.

Liisa oli itse sisu. Hän asui loppuun asti kotonaan Helsingin Arabiassa, vaikka nivelrikko jäyti etenkin polvia. Toinen rakas paikka Liisalle oli Juhansaaren kesämökki Puumalan Hurissalossa, Saimaan rannalla.

• Juha Auvinen
• Liisa Auvisen poika