Muistokirjoitus | Diplomaatti ja ulkoministeri

Ministeri Paavo Rantanen kuoli 92-vuotiaana 16. lokakuuta 2026 Helsingissä. Hän oli syntynyt 28. helmikuuta 1934 Jyväskylässä. Hän oli tuon kaupungin maineikkaan lyseon kasvatti, joka jo nuorena asetti tähtäimeensä uran ulkoasiainhallinnossa. Siellä hän tärkeän osan työvuosistaan toimikin, vaikka elämänuralle ehti kertyä myös paljon muuta.

Kohta ulkoministeriössä vuonna 1958 aloitettuaan Rantanen joutui keskelle traumaattiseksi kokemaansa tapahtumasarjaa, yöpakkaskriisiä, joka arjen työssä ilmeni Neuvostoliiton kanssa valmisteltujen kauppaneuvottelujen hyytymisenä ja niitä koskevana arvailuna ja levottomuutena. Se ilmeni myös suuttumuksen sekaisena raivona siitä, mihin Suomen oli taivuttava ja mihin jotkut suomalaiset olivat valmiit taipumaan.

Uralla edettyään Rantanen nimitettiin kauppapoliittisen osaston päälliköksi ja sitten vastaperustettuun kauppapoliittisen alivaltiosihteerin virkaan. Hän joutui neuvottelemaan samaisen Neuvostoliiton kanssa vuosittaisista tavaranvaihtopöytäkirjoista, viisivuotisohjelmista ja loppujen lopuksi 15-vuotisohjelmistakin. Se oli terveydenkin päälle käyvää työtä paitsi venäläisten kanssa myös kotimaassa, jossa hänen oli soviteltava yhteen elinkeinoelämän ja muiden osille pyrkivien tahojen ristiriitaisia tavoitteita ja pyyteitä.

Rantasen ura jatkui ensin Genevessä olevan Suomen pysyvän edustuston päällikkönä, jolloin tämän kirjoituksen laatijakin nuorena virkamiehenä häneen lähemmin tutustui, ja sen jälkeen Suomen suurlähettiläänä Yhdysvalloissa.

Washingtonista Rantasen tie johti Nokian johtokuntaan, kriisissä olleeseen yhtiöön, jota painoivat raskaasti aikaisemmin tehtyjen kulutuselektroniikka-investointien tappiot. Helppoa ei ollut niidenkään jälkien siivoaminen 1990-luvun alun syvän laman olosuhteissa.

Rantasen ura huipentui vuoden 1995 alussa pestiin ulkoministerinä Esko Ahon hallituksessa Heikki Haaviston sairastuttua. Vuoden 1995 eduskuntavaalit olivat jo ovella, joten hän tiesi tehtävän jäävän lyhyeksi. Senkin hän tyylinsä ja tapansa mukaan hoiti tunnollisesti ja kunnollisesti.

Työuran jälkeen Rantanen kehitti uuden uran: hänestä tuli historian harrastaja ja historioitsija (”amatööri sanan varsinaisessa merkityksessä”, kuten hän toteaa erään teoksensa esipuheessa). Hän valotti teoksissaan varsinkin toisen maailmansodan aikaista historiaamme, ja viimeinen niistä käsitteli sitä traumaattisinta kokemusta, yöpakkaskriisiä.

Paavo Rantanen oli solidi, itsestään numeroa tekemätön, isänmaan asiaa eleettömästi mutta tehokkaasti ajanut virkamies ja työtovereitaan tukenut esimies, kollega ja ystävä.

• Antti Kuosmanen
• Paavo Rantasen alainen, työtoveri ja ystävä