Miksi Suomessa marssii satoja tai tuhansia, kun muualla Euroopassa kaduille lähtee satojatuhansia?

Suomessa mielenosoituksiin osallistuu enimmilläänkin kymmeniätuhansia ihmisiä, kun tuoreet uutiskuvat esimerkiksi Ranskasta näyttävät satojentuhansien ihmisten kokoontumisia.

Kun protestiaalto tuo kaduille massoittain ihmisiä eri puolilla Eurooppaa, Suomessa ilmiö näkyy 200 hengen mielenosoituksena Helsingissä. Juuri muutaman sadan hengen mielenosoitukset ovat reilun kymmenen vuoden aikana olleet Suomessa kaikkein yleisimpiä.

Eroja Suomen ja Euroopan välillä selittävät maiden väkilukujen lisäksi erot mielenosoituskulttuurissa, poliittisen sosiologian postdoc-tutkija Georg Boldt toteaa.

– Myös Ranskassa ammattiliitoilla on keskeinen rooli, mutta mielenosoituksen edustus rakentuu kadulla myös niin, että kaikki, jotka ovat tätä mieltä, lähtevät mukaan. Siellä väkijoukko on paljon moninaisempi kuin Suomessa.

Suomessa suuren mielenosoituksen taustalla usein ammattiliitto

Suomessa ei usein nähdä suuria mielenosoituksia, elleivät ammattiliitot järjestä niitä.

Näin kärjistää Boldt, joka on tutkinut suomalaista mielenosoituskulttuuria monista näkökulmista viime vuosien aikana.

Syykin on selvä: mielenosoitukset eivät synny tyhjästä.

– Ei ole niin, että yhtäkkiä tiettynä päivänä niin monia ihmisiä ottaisi samaan aikaan päähän joku asia niin paljon, että he lähtisivät kadulle. Taustalla on lähes aina kuukausikaupalla suunnittelua.

Suunnittelutyöhön ja mielenosoituksen järjestämiseen tarvitaan resursseja, ja silloin isot toimijat kuten ammattiliitot ovat vahvoilla.

– Ammattiliitoilla on kontaktiverkostot ja rahaa. Heillä on ihmisiä, jotka voivat suunnitella ja hoitaa asioita.

Ammattiliitot haluavat näyttää, keitä ne edustavat

Yle tutki uutisarkistonsa avulla Suomessa järjestettyjen mielenosoitusten kokoa ja syitä reilun kymmenen vuoden ajalta. Otanta tukee Boldtin väitettä.

Suurimman tuona aikana järjestetyn mielenosoituksen takana olivat ammattiliitot.

Syksyllä 2015 yhteen hiileen puhallettiin järjestämällä palkansaajien suurmielenosoitus. Helsingin Rautatientorille kokoontui tuolloin poliisin arvion mukaan jopa 30 000 ihmistä.

– Historiallisesti ammattiliittojen mielenosoituksissa on haluttu osoittaa, että edustamme näitä ihmisiä, tässä on otanta meidän jäsenistöstämme.

Talvella 2024 SAK:n ja STTK:n mielenosoituksessa Helsingin Senaatintorilla oli poliisin arvion mukaan noin 13 000 mielenosoittajaa. Lakossa oli samaan aikaan arviolta 200 000–300 000 ihmistä.

Poikkeuksellinen sytyke saa ihmiset liikkeelle Suomessakin

Jotta mielenosoitus Suomessa voisi kasvaa isoksi spontaanisti ilman ammattiliittojen tukea, tarvitaan poikkeuksellista kipinää. Tapahtumat Helsingin asema-aukiolla syyskuussa 2016 olivat tarvittava poikkeuksellinen sytyke. Tuolloin uusnatsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenilmauksessa sattui väkivaltainen välikohtaus, jonka uhrina oli viikkoa myöhemmin kuollut Jimi Karttunen. Hovioikeus totesi, että törkeällä pahoinpitelyllä oli rasistinen motiivi.

Pian Helsingin Kansalaistorilta Senaatintorille marssi yli 15 000 ihmistä.

– Tapaus sai ihmiset raivostumaan ja lähtemään kadulle. Taustalla oli ihmisiä, joilla on kokemusta mielenosoitusten järjestämisestä, mutta julkinen paheksunta oli se, mikä sai ihmiset liikkeelle, Boldt sanoo.

Rasismin vastustaminen on otannan perusteella yksi teemoista, joka saa ihmiset liikkeelle. Rasisminvastainen suurmielenosoitus Helsingissä syyskuussa 2023 nousi osallistujamäärältään suurten joukkoon, kun kaduilla marssi poliisin arvion mukaan yli 10 000 ihmistä.

Ennen mielenosoituksetkin olivat suurempia

Historiallisesti myös Suomessa on järjestetty todella isoja mielenosoituksia väkilukuun nähden. SAK:n järjestämä työttömyyttä vastustava palkansaajien mielenosoitus keräsi Senaatintorille 40 000 osallistujaa vuonna 1991. Samaa kokoluokkaa oli yleislakon yhteydessä järjestetty mielenosoitus samalla paikalla vuonna 1956.

Sitten taas nykypäivän jopa paljon huomiota keräävät mielenosoitukset ovat osallistujamääriltään pieniä. Esimerkiksi Elokapinan mielenosoituksissa ihmisiä on tyypillisesti kymmenistä satoihin. Itsenäisyyspäivänä järjestettävä 612-mielenosoitus keräsi suurimmillaan vuonna 2017 yhteen vajaat 3 000 ihmistä, mutta sittemmin osallistujamäärä on pienentynyt huomattavasti.

Ukrainan tukimielenosoitus kokosi vuonna 2022 Helsingin Senaatintorille noin 4 000 ihmistä.

Kanadasta liikkeelle lähtenyt convoy-liike, rekkakuskien kapina, tuotti hätkähdyttäviä uutiskuvia maailmalta, mutta Suomessa osallistujia oli enimmillään pari tuhatta, ja lopulta liike hajosi kahtia.

Suomalaisten siteet yhteisöihin vähentyneet

Maltillinen mielenosoituskulttuuri on Boldtin mukaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan pitkäaikainen piirre. Sittemmin mukaan on tullut aiempaa individualistisempi eli yksilökeskeisempi asenne poliittiseen osallisuuteen. Ilmiö on tutkijan mukaan havaittu tilastollisesti.

– Vielä 1990-luvulla asioita tehtiin puhtaasti yhteisön hyväksi ja yhteisön tarpeiden takia. Se ei ole yhtä ilmiselvää tänään.

1960-luvulta saakka mielenosoituksiin liittyvän tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä on ollut, miksi ihmiset osallistuvat mielenosoitukseen, jos tuloksesta voi hyötyä ilman, että on itse mukana. Suomalaiset pohtivatkin entistä hanakammin, mitä he itse hyötyvät osallistumisestaan. Usein vastaus on yhteisö ja tunne moraalisesta velvoitteesta, Boldt sanoo.

– Mutta nyky-yhteiskunnassa ihmisillä on paljon vähemmän siteitä johonkin tiettyyn yhteisöön, jonka vuoksi he lähtisivät kadulle.