Teosofi kulkee kohti jumalallista valoa
Uskontoja ja mystiikkaa yhdistelevä teosofinen ajattelusuuntaus näkyy nyt kulttuuritarjonnan isoissa nimissä. Kävimme vierailulla Teosofisen seuran luona.
14:59
Helsingin Vironkadulla sijaitseva yli satavuotias kerrostalo ei juuri eroa Kruununhaan muusta vanhasta rakennuskannasta, mutta se kätkee sisuksiinsa mojovan yllätyksen.
Talossa nimittäin sijaitsee Teosofisen seuran päämaja. Teosofeja on eniten Helsingissä, mutta kyseessä on valtakunnallinen järjestö. Loosheja eli paikallisosastoja löytyy aina pohjoisinta Suomea eli Oulua ja Rovaniemeä myöten.
Vironkadulla taas sijaitsee Suomen suurin okkulttinen yksityiskirjasto.
– Puhutaan varmaankin tuhansista teoksista, kertoo Teosofisen seuran ylisihteeri ja puheenjohtaja Janne Vuononvirta.
Kirjatarjonnasta löytyy kaikkea mahdollista kansanuskon, mytologian, joogan, parapsykologian ja ufojen kautta eri uskontojen esoteeriseen ja salatumpaan puoleen. Kirjasto heijasteleekin teosofian uskonnollis-mystistä ajatusmallia, joka ammentaa monelta eri taholta.
– Ihminen on jälleensyntyvä olento, joka kulkee eteenpäin elämästä toiseen. Matkan varrella ihminen kasvaa ja oppii: jumalallinen valo alkaa pikkuhiljaa loistaa hänessä entistä kirkkaammin. Me olemme kaikki jumalallisen valon säteitä, Vuononvirta summaa.
Vuononvirran mukaan nykyteosofian ytimessä on nimenomaan henkinen kasvu ja ihmisenä olemisen jalo taito – semminkin, kun varsin materialistisella tavalla ajattelevassa maailmassamme fyysinen keho on kaikki kaikessa.
– Teosofina uskon karman lakiin. Laitoimmepa liikkeelle millaisia seurauksia hyvänsä, joudumme itse kantamaan niistä vastuun – joko tässä tai tulevassa elämässä. Kyseessä ei ole rangaistus, vaan mahdollisuus kasvamiseen ja kehittymiseen.
Teosofit ovat Janne Vuononvirran tavoin usein kasvissyöjiä, mikä johtuu eettisten motivaatioiden korostumisesta.
– Eläimet ovat meidän veljiämme. Ne eivät vielä ole saavuttaneet ihmiskehityksen vaihetta, mutta ihan yhtä lailla eläimillä on tunteet ja eläimet ajattelevat. Meillä ei ole oikeutta käyttää eläimiä hyväksi tavoilla, joilla niitä meidän yhteiskunnassamme nykyään käytetään.
Salainen oppi kuuluu teosofian keskeisiin teoksiin
Teosofisen seuran päämajassa on useita mustavalkoisia kuvia hypnoottis-magneettisesti tuijottavasta naisesta. Hän on spiritualisti ja okkultisti Helena Petrovna Blavatsky (1831-1891), joka oli perustamassa Teosofista seuraa vuonna 1875.
Paljon matkustelleen Madame Blavatskyn värikkääseen elämään mahtuu niin taiteilijuutta kuin mitä erilaisimpien gurujen kohtaamisiakin, ja hänen järkälemäinen Salainen oppi -teoksensa kuuluu teosofian tärkeimpiin opinkappaleisiin.
Ihmisen kosmis-planetaarista kehitystä tarkastelevassa teoksessa on vaikutteita muun muassa juutalaisten mystisestä kabbala-perinteestä, Tiibetin buddhalaisuudesta ja hindumytologiasta.
Salaisen opin valtaisaa lähtömateriaalia ajatellen on hämmentävää, että se on kirjoitettu 1880-luvulla, jolloin käytettävissä ei ollut internetin tai tekoälyn kaltaisia digitaalisia apuvälineitä. Janne Vuononvirran mukaan teoksen lukeminen vähintäänkin auttaa laajentamaan maailmankuvaa.
– Blavatsky haastaa sen ajan tieteellistä ajattelua ja vetää yhteen perimätietoa erilaisista henkisistä traditioista, uskonnoista ja filosofisista järjestelmistä. Kyseessä on aivan käsittämätön teos, jonka tutkiminen on sen valtavuuden takia myös haaste.
Taiteilijat sukeltavat salattuihin maailmoihin
Blavatskyn huimat visiot saivat jo 1800-luvulla vastakaikua taiteilijapiireissä. Teosofian inspiroimina monet taiteilijat ryhtyivät kuvaamaan syvemmän tietoisuuden salattuja maailmoja.
Heidän joukkoonsa kuuluvat muun muassa ruotsalainen Hilma af Klint sekä suomalainen Ilona Harima, joiden teoksia on tällä hetkellä esillä Ateneumin taidemuseon Arcana Borealis -näyttelyssä.
Teosofian ajankohtaisuutta lisää sekin, että tammikuussa Aleksanterin teatterin valtaa Ida Mobergin Aasian valo -ooppera. Sekä teosofisessa että antroposofisessa liikkeessä vaikuttanut Moberg oli naissäveltäjänä suomalainen pioneeri.
Janne Vuononvirran mukaan ei ole mikään ihme, että teosofia on innostanut myös taiteilijoita.
– Teosofia auttaa ihmistä löytämään uudenlaista ajattelua. Se saa heidät haastamaan tavanomaisia käsityksiä ihmisyydestä ja maailmasta. Tästä uudesta ajattelusta myös taiteilijat ja kulttuurialan ihmiset pystyvät ammentamaan varmasti paljonkin.
Maallinen tomumaja polttohaudataan
Suomessa Teosofinen seura toimii 18 paikkakunnalla ja siihen kuuluu lähemmäs kolmesataa jäsentä.
– Monet jatkavat Teosofisen seuran jäseninä hautaan asti. Tämä on paljolti pienen porukan juttua, mutta se pieni porukka on usein hyvin sitoutunutta ja koostuu pitkän linjan henkisistä etsijöistä, Janne Vuononvirta kertoo.
Tosin Teosofisen seuran tapahtumiin osallistuu säännöllisesti myös nuoria henkisiä etsijöitä. Yksi heistä on runoilija Eetu Autio, joka kuuli Teosofisesta seurasta muusikko A. W. Yrjänän taannoin julkaistun elämäkerran kautta ja saapui nyt ensimmäisen kerran seuran tapahtumaan.
– Ryhdyin miettimään, että äskettäin julkaistu runokirjani on melko teosofinen. Siinä käsitellään ihmisen matkaa, kasvamista ja rakkautta: vastaavia teemoja, kuten tämän päivän luennollakin.
Aution mielestä Teosofisen seuran jäsenten parissa syvällisemmistä asioista on myös mielenkiintoista keskustella.
– Arkielämän kahvipöydässä kaikki eivät välttämättä ole valmiita vaihtamaan mielipiteitä filosofiasta ja psykologiasta.
Mutta entäpä sitten, kun teosofin maallinen vaellus päättyy?
Fyysisen tomumajansa päätepisteeksi teosofi valitsee useimmiten polttohautauksen. Janne Vuononvirran mukaan tähän liittyy ajatus siitä, että jos maallinen ruumis on kuoleman jälkeen maan alla lahoamassa ja hajoamassa, tämä hidastaa sielun matkaa eteenpäin.
– Kun fyysinen keho poltetaan, sielun sidokset tähän elämään ovat katkenneet ja sielun matka valossa jatkuu hieman joutuisammin ja rauhaisammin.
Source: Yle · Jussi Mankkinen, Jaana Kangas
At a glance
- Topic
- World
- Country
- 🇫🇮 FI
- Publisher language
- FI
- Added to Allnira