Nöyrä nimi, kovat tavoitteet: karstulalainen lukiolainen aikoo rapin huipulle

Musiikki

Nöyrä ei rap-sanoituksissaan nöyristele

Suomalainen rap-musiikki on noussut marginaalista suureen rooliin musiikki­markkinoilla. Yksi huipulle tähtäävistä artisteista on karstulalainen Nöyrä.

15:43

Järven rantamaisema Karstulassa on rauhallinen. Omakotitalon alakerran studiossa istuu kohta 17 vuotta täyttävä lukiolainen Mico Valkeinen.

Nyt työn alla eivät ole koulutehtävät. Valkeinen tekee suomenkielistä rap-musiikkia, hänen artistinimensä on Nöyrä.

Nuoresta iästä huolimatta Valkeinen alkaa olla jo konkari.

Kiinnostus rap-musiikkiin syntyi nelivuotiaana äidin pianon äärellä.

– Äiti soitti jotain perussointukiertoa, ja minä siihen päälle jotain räppäsin. Äiti kirjoitti ne sitten ylös, koska minä en vielä osannut kirjoittaa.

Valkeisen taiteilijanimi Nöyrä on tarkoituksellista ironiaa, sillä artisti pitää itsevarmuutta ja uhoa olennaisena osana rapin tekemistä.

Hän kertoo saaneensa asenteestaan myös kielteistä palautetta.

”Ainakin minun mielestäni se kertoo enemmän palautteen antajasta kuin hänestä, joka yrittää unelmiaan seurata.”

Rap osana hiphop-kulttuuria rantautui Suomeen 1980-luvun alussa taivaskanavien ja elokuvien välityksellä. Alkuun kieli oli pääosin englanti, jota pidettiin genren ”aitona” ilmaisukielenä.

Pikkuhiljaa syntyi myös suomenkielisiä kokeiluja, joista osa oli vakavasti otettavia, osa lähinnä huumoripitoisia.

Elina Westinen työskentelee tällä hetkellä akatemiatutkijana Hiphop-nuoret Suomessa -projektissa. Hän on saanut myös lisänimen ”räppitohtori”.

Westinen kertoo, että suomalainen rap-musiikki on kasvanut 1980-luvun marginaali-ilmiöstä osaksi nykymusiikin valtavirtaa.

Sitä on Westisen mukaan edesauttanut se, että suomalaisen rap-musiikin tekijäkunta on monipuolistunut merkittävästi.

– Alussa Suomessa sitä tekivät pääasiassa valkoihoiset miehet, nyt mukana ovat myös naiset ja etniset vähemmistöt.

Yhtenä merkittävänä ajankohtana hän pitää 2010-lukua, jolloin Cheekin stadionkeikat ja artistien osallistuminen Vain elämää -ohjelmaan nostivat genren laajemman yleisön tietoisuuteen.

Kasvu ja monipuolistuminen näkyvät sekä myynti- ja kuuntelulistoilla että festivaalien esiintyjäkaarteissa.

Mico Valkeisen mukaan rapin asema Suomessa on sellainen, että aloittelevan räppärin ei enää tarvitse perustella genreään samalla tavalla kuin ennen.

Rapin muuttuminen marginaalista osaksi valtavirtaa on Valkeisen mielestä mahdollistanut myös sen, että sitä voi tehdä erilaisista lähtökohdista – esimerkiksi maaseudulla kaupunkien ja lähiöiden sijaan.

Elina Westinen on viime aikoina tutkinut etenkin nuorten ja harrastajien suhdetta rap-musiikkiin ja hiphop-kulttuuriin.

Toisin kuin genren yhdysvaltalaisissa juurissa, monille suomalaisille nuorille rap ei liity lainkaan jengeihin tai katukulttuurin kovaan todellisuuteen, vaan toimii ennemminkin keinona käsitellä omia kokemuksia.

– Se on vähän kuin päiväkirjamainen, terapiamainen tapa purkaa omaa oloa. Kirjoittaa sanoja paperille tai kännykän muistiinpanoihin. Se on hyvin merkityksellistä monille nuorille tekijöille.

”Jos ei ole kokemuksia, niin ei ole mistä räpätä.”

”Ei olisi uskottavaa, jos puhuisin konetuliaseista ja kuolleista kavereista, ja räppäisin siitä täällä Karstulassa.”

Valkeisen tavoite rap-muusikkona on korkealla, huipulla asti. Siitä kertovat myös hänen kirjoittamat lyriikat.

Ideat kappaleisiin voivat Valkeisen mukaan tulla missä ja milloin tahansa – esimerkiksi ravintolassa syödessä tai ohikulkijan paidan tekstistä. Hän kirjaa ideat ylös puhelimeen ja työstää niitä myöhemmin kotistudiossaan.

Hän korostaa, että kaikki hänen tekstinsä perustuvat aidosti omiin ajatuksiin ja kokemuksiin.

– Vaikka ne ovat isoja, niin ne ovat silti aidosti minun ajatuksia. Siihen ei ole lisätty sellaista keksittyä, että nyt pitää esittää.

Valkeinen on lukiossa toista vuotta, ja hän pelaa tavoitteellisesti jalkapalloa musiikkiuran rinnalla.

Hän ei osaa vielä sanoa, miten sovittaa eri osa-alueet yhteen tulevaisuudessa.

– Toivottavasti tilanne on se, että voin pelata jalkapalloa, opiskella ja kirjoittaa edelleen rap-musiikkia. Se olisi hienoa, mutta siinä on aika paljon vielä muuttuvia ja liikkuvia osia.