Syyskuussa lintujahtiin Sallan Sorsatunturin tienoolla lyöttäytyi vieras koira. Sillä oli vaaleanharmaa-valkoinen väritys, kippurahäntä ja pystyt korvat.

Ihmisten läheisyyteen hakeutunut koira oli väsynyt ja nälkäinen. Sen seikkailusta ensin kertoneen Lapin Kansan mukaan askel oli raskas, ja metsästäjät kantoivat koiran pahimpien kivikoiden yli.

He ottivat yhteyttä paikalliseen löytöeläintarhan pitäjään Maija Aholaan.

Ahola kertoo, että koira suhtautui ihmisiin lempeästi. Sillä oli kaulapanta. Sen täytyi siis olla jonkun lemmikki. Ahola epäili, että koiran koti saattaisi olla Venäjällä, koska siellä käytetään juuri tuollaisia järeitä pantoja. Löytöpaikalta on Venäjälle vain jokunen kilometri.

Yhteystietoja pannasta ei kuitenkaan löytynyt.

Nuupahtanut koira virkistyi hiljalleen saadessaan ruokaa ja lepoa. Se oli kiltti, tuli luo ja nautti rapsutuksista.

Aholan mukaan koira oli onnekas, kun sen alkuperästä ei ollut täyttä varmuutta. Hän kertoo, että Venäjän-karkulaisia on aiemmin lopetettu eläinlääkärin päätöksellä.

Ahola etsi koiran omistajaa. Kun sellaista ei 15 päivään löytynyt, eläin sai uuden kodin Sallasta. Siellä lemmikki ehti olla vain hetken, kun Aholan tuttava löysi venäläisestä sosiaalisen median ryhmästä ilmoituksen kadonneesta länsisiperianlaikasta.

Nota oli hävinnyt kotoaan Kouterosta eli Kovdorista, joka on pieni kaivoskaupunki noin 20 kilometrin päässä Suomen rajasta. Valokuvassa oli tuttu alle yksivuotias narttukoira.

Katoamisilmoituksen löytänyt oli yhteydessä Lapin rajavartiostoon, joka oli jo aiemmin saanut Maija Aholalta tiedon epäillystä rajaloikkarista.

Kun omistaja oli tiedossa, Lapin rajavartiosto otti yhteyttä Venäjälle, jotta Nota pääsisi kotiin.

Apulaiskomentaja Janne Liikavainio Lapin rajavartiostosta kertoo, että tällaisissa tapauksissa asian hoitaa rajavaltuutettu tai hänen apulaisensa.

Suomen rajavaltuutetut ovat itärajan rajavartiostojen komentajia. Apulaiset ovat esimerkiksi rajavartioasemien päälliköitä.

Venäläiseen vastinpariin otetaan Liikavainion mukaan yhteyttä käytännössä sähköpostitse. Viestissä ilmoitetaan tapaamisen aihe, keitä siihen osallistuu ja ehdotetaan aikataulua.

Näin tehtiin myös Notan tapauksessa.

Liikavainion mukaan koiran palauttaminen Venäjälle on hyvin harvinaista. Tavallisempaa on, että suomalainen metsästyskoira karkaa Venäjälle. Useimmiten tilanne ratkeaa itsestään, kun koira palaa Suomeen omia aikojaan. Joskus Venäjän viranomaiset ottavat karkurin kiinni ja palauttavat sen.

Koiran palauttaminen on esimerkki yhteistyöstä, jota itärajan yli tehdään edelleen. Se jatkuu rajaturvallisuuden takia, vaikka Venäjä käy hyökkäyssotaa ja itäraja on ollut kiinni pian kolme vuotta.

Liikavainio kertoo, että tapaamisia on ollut aiempaa vähemmän, mutta käytännön asiat on pystytty hoitamaan.

Suomen ja Venäjän rajavartijat tekevät Liikavainion mukaan yhteistyötä esimerkiksi karanneiden porojen palauttamiseksi. He ilmoittavat toisilleen metsäpaloepäilyistä ja tarkistavat vuosittain rajamerkit.

Viranomaiset selvittävät yhdessä myös laittomia rajanylityksiä. Asiantuntija Victor Johansson Rajavartiolaitoksen esikunnasta kertoo sähköpostitse, että tutkinnoissa muun muassa vaihdetaan tietoa, tutkitaan tapahtumapaikkaa ja todetaan löydökset.

Hänen mukaansa rajavaltuutetut tapaavat noin kolmesta neljään kertaa vuodessa.

Nota-koiran palautusajaksi sovittiin Venäjän edustajan kanssa 7. lokakuuta kello 10 Suomen aikaa.

Nota sai rajavartijoilta kyydin Sallan rajanylityspaikalle. Suomen kolmea edustajaa oli vastassa Venäjän kolme edustajaa.

Tällaisissa tapaamisissa suomalaiset puhuvat suomea ja venäläiset venäjää. Puheet tulkataan.

Hyväkäytöksinen koira luovutettiin viranomaisille rajaviivalla. Yli kaksi viikkoa kestänyt Suomen-seikkailu oli ohi. Nota pääsi kotiin.

Source: Helsingin Sanomat · Aino Heikkonen HS

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira