Lasten tiedekysymykset | Kumpi on helpompaa, muistaminen vai unohtaminen?

Kumpi on helpompaa, muistaminen vai unohtaminen?

Mette Murmann, 6

Monesti muistaminen on vaikeampaa ja unohtaminen helpompaa. Voi olla esimerkiksi vaikea muistaa, minne tuli jätettyä sukat tai mikä on uuden naapurin lapsen nimi.

Toisaalta tuttuja ja tärkeitä asioita on vaikea unohtaa, kuten esimerkiksi miltä oma koti näyttää. On tietysti hyvä, että tärkeiden asioiden muistaminen on helppoa.

Uusien asioiden muistamisessa auttaa, että keskittyy painamaan mieleen sen, toistelee sitä ja yhdistää johonkin tuttuun, kuten siihen, että naapurin lapsella on sama nimi kuin omalla kivalla serkulla.

Mutta unohtaminenkin on tärkeää. Jos emme unohtaisi turhempia asioita, muisti ei pystyisi tallettamaan kaikkea tarpeellista, ja asiat voisivat mennä sekaisin. Voisi muistaa esimerkiksi jokaisen sukan, mutta ei enää lempiunilelua.

Siksi on hienoa, että muistaminen ja unohtaminen ikään kuin hakevat tasapainoa erilaisissa tilanteissa. Ja itse voi vaikuttaa muistamiseen olemalla tarkkaavainen.

On havaittu, että juuri tärkeiden asioiden muistamista auttaa, jos on tarkkaavainen, mutta turhat asiat unohtuvat helposti, vaikka olisi tarkkaavainenkin. Keskittyminen siis kannattaa.

• Kaisa Tiippana
• havaintopsykologian yliopistonlehtori
• Helsingin yliopisto

Kärpässieni on myrkyllinen, mutta se on puille hyödyllinen. Kuva: Juha Nikulainen

Miksi kärpässieniä on olemassa? Miksi on myrkkysieniä?

Eliel Lindgren, 5

Myrkkysieniä ja muita myrkyllisiä eliölajeja voi kehittyä monesta eri syystä. Usein myrkky on lajin tapa puolustautua esimerkiksi sitä syöviä eliölajeja vastaan.

Tiedetäänkin, että ainakin osa ihmisille myrkyllisistä sienistä on tappavia myös muun muassa sellaisille selkärangattomille eläimille, jotka syövät sienten maanalaista rihmastoa tai maan päällä näkyviä osia. Sellaisia lajeja ovat esimerkiksi sukkulamadot ja hyppyhäntäiset.

Todennäköistä onkin, että kärpässienten ja monien muiden myrkkysienten myrkky on kehittynyt suojelemaan sieniä eläimiä vastaan, jotka muuten söisivät ne nopeasti suihinsa. Myrkky suojelee sieniä myös ihmisiltä, mutta aivan tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, miksi myrkkysieniin on kehittynyt ihmisille myrkyllisiä aineita.

Joskus myrkky voi syntyä myös tavallaan vahingossa tai ainakin sellaisista syistä, jotka eivät liity suoranaisesti sienen kasvamiseen ja selviytymiseen.

On myös hyvä muistaa, että joillekin eläimille myrkylliset sienet voivat olla toisille eläimille sopivaa ruokaa. Sieniä syövät Suomessakin ihmisten lisäksi esimerkiksi porot, myyrät, oravat, närhet ja etanat.

Myrkkysienistä ja muista sienistä on luonnossa muutenkin paljon hyötyä. Esimerkiksi kärpässienet ovat niin sanottuja sienijuurisieniä. Ne muodostavat yhteyden puiden kanssa ja auttavat niitä kasvamaan luovuttamalla niille vettä ja ravinteita. Vastalahjaksi puut antavat sienille osan auringonvalon avulla tuottamastaan ravinnosta.

• Panu Halme
• tutkimusprofessori
• Suomen ympäristökeskus

Tornado teki paljon tuhoa Sisiliassa Italiassa lokakuussa. Kuva: Walter Parrinello

Miksi Suomessa ei ole sellaisia luonnonkatastrofeja kuin muualla maailmassa?

Sylvi Ylikoski, 7

Suomessakin voi esiintyä joskus vaarallisia luonnonilmiöitä: meillä voi olla varsinkin kireää pakkasta tai puita kaatavia tuulenpuuskia. Onneksi pahimmat katastrofit meiltä tosiaan kuitenkin puuttuvat.

Suomessa ei esimerkiksi ole suuria maanjäristyksiä. Maapallon pinta on kuin palapeli, jossa palapelin palojen reunakohdissa eli mannerlaattojen raja-alueilla tapahtuu isoimpia maanjäristyksiä. Niitä syntyy, kun mannerlaatat törmäilevät. Suomi sattuu olemaan turvassa palapelin palan keskikohdassa.

Sen lisäksi Suomen lähellä olevissa merissä vesi on aivan liian kylmää hirmumyrskyjen syntymiselle. Hirmumyrskyt saavat voimaa meressä olevasta lämmöstä ja merenpinnasta ilmaan haihtuvasta vesihöyrystä, ja sen takia hurjimmat myrskyt syntyvät vain suunnilleen kylpylämpötilaisen meriveden päällä.

Suomessa ei myöskään koeta jättimäisiä tulvia. Meillä voi rankan sateen aikana ropista maahan kymmenen senttimetrin paksuinen vesikerros.

Ulkomaiden lämpimillä ja kosteilla vuoristoalueilla rankassa sateessa vesikerros voi ulottua polveen tai napaankin asti. Kun niin paljon vettä alkaa vyöryä vuorenrinnettä alas, muodostuu esimerkiksi taloja mukaansa tempaisevia tulvavirtoja.

Suomi on tasainen maa, joten satanut vesi liikkuu hitaasti ja päätyy pian muun muassa järviin ilman suuria vahinkoja.

• Ari-Juhani Punkka
• meteorologi
• Ilmatieteen laitos

Delfiinit osaavat pidättää hengitystä. Tämä tavattiin Suomessa Taalintehtaan vesillä vuonna 2020. Kuva: Seppo Kärki

Osaavatko kaikki eläimet pidättää hengitystä?

Aatos Helavuo, 5

Kaikki eläimet eivät pidätä koskaan hengitystä.

Lähes kaikki eläimet kyllä hengittävät eli ottavat ympäröivästä ilmasta tai vedestä happea elääkseen. Eläimet hengittävät keuhkojen, kidusten, kirjakeuhkojen, ilmaputkien tai ihon avulla. Suurimmalle osalle hengittävistä eläimistä hengityksen pitäminenkin on tuttua.

Vesielämään sopeutuneet nisäkkäät, kuten valaat, ja matelijat, kuten krokotiilit, pystyvät pidättämään hengitystään pitkiä aikoja. Kyky pidättää henkeä on tärkeä myös monille maalla eläville eläimille, sillä ne saattavat vahingossa tipahtaa veteen tai joutua tulvan alle.

Maalla elävät hyönteiset voivat pidättää hengitystä sulkemalla niiden pinnalla olevia aukkoja, joista happi pääsee sisään. Jotkin hyönteisistä, kuten vesiskorpionit, ja hämähäkkieläimistä, kuten vesihämähäkki, ovat sopeutuneet elämään veden allakin.

Valaiden kanssa samoissa vesissä uiskentelevat meduusat eivät kuitenkaan pidätä hengitystä. Meduusat hengittävät ihon avulla, ja hapekas vesi ympäröi niitä koko ajan. Muutamat pikkuruiset haarniskaiset eivät puolestaan hengitä lainkaan. Niiden on todettu elävän täysin hapettomissa olosuhteissa merien syvänteissä.

Pitkään ajateltiin, että myöskään kalat eivät oikein osaisi pidättää hengitystään. Nykyisin tiedetään, että ainakin osa kalalajeista pystyy tavallaan pidättämään hengitystä varastoimalla hapekasta vettä kidustensa ympärillä jopa minuuttien ajan.

• Ilari E. Sääksjärvi
• biodiversiteettitutkimuksen professori
• Turun yliopisto

Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen lasten.tiedekysymykset@hs.fi. Palstaa toimittaa Touko Kauppinen.