Kruunusiltojen sporat muuttavat Stadia

Kruunusiltojen raitiovaunuyhteys avautuu lauantaina.

Pääkirjoitus

Kirjoitus on HS:n pääkirjoitustoimituksen näkemys, joka heijastaa lehden periaatelinjaa.

18:00

Lauantaina Helsingissä pääsee testaamaan, miltä tuntuu ajaa Suomen pisintä siltaa pitkin meren yli raitiovaunun kyydissä, kun vaunuliikenne Kruunusilloilla käynnistyy. Korkealta sillalta näkee kauas. Ehkä niin kauas, että siltaan ja raitiovaunuyhteyteen tehtyä investointia voisi jo tähyillä.

Tällaisen investoinnin arvoa on hyvin vaikeaa punnita. Kruunuvuoren siltoihin ja ratikkayhteyteen liittyy paljon muitakin arvoja kuin suora kustannus-hyötymittauksella saatava numeraalinen arvo. Kaupunki muuttuu. Kruunuvuorenrannasta tulee henkisesti osa kantakaupunkia, kun ratikkalinjojen suonisto kurottautuu meren yli.

Kun Eiffelin torni valmistui maailmannäyttelyyn 1889, monet katsojat tuomitsivat sen rumaksi ja kalliiksi häkkyräksi. Jo ennen valmistumistaan kirjailijat, taiteilijat ja monet muut Pariisin älyköt kertoivat protestikirjeessään, että torni pilaa Pariisin kaupunkikuvan. Nykyään se on oikeastaan yhtä kuin Pariisin kaupunkikuva eikä tornia turhaksi investoinniksi kuvailla.

Kruunusillat eivät esteettiseltä arvoltaan ehkä Eiffel-tornin veroisia ole, eikä siltavierailuista kerry Eiffelin pääsylipun tapaisia taloudellisia hyötyjä. Vertaus kertoo kuitenkin siitä, että laskelma voi mennä vikaan, jos sen tekee pelkillä tämänhetkisillä suorilla taloudellisilla arvoilla.

Ensimmäinen todiste tästä on se, että kun häly siltayhteyden hinnasta nousi, ei tiedetty esimerkiksi sitä, että Kulosaaren sillat joudutaan remontoimaan kiireellä. Remontti tulee aiheuttamaan hankaluuksia ja ruuhkia, mutta yhteys Laajasalosta keskustaan helpottaa hieman painetta.

Hintavertailua helpottaisi, jos kaikki sitä tekevät puhuisivat samasta asiasta. Kruunusillat ja raitiovaunuyhteydet -kokonaisuus pysyy rakentamisesta vastanneiden mukaan kaupunginvaltuuston hyväksymässä kustannusarviossa. Se oli 326 miljoonaa euroa.

Käsitystä sekoitti muun muassa entinen pormestari Jan Vapaavuori, joka vaati vuonna 2021 selvitystä siitä, miksi projekti oli kallistumassa lähes 800 miljoonaan euroon. Kysymys ei ollut huono, mutta tähän summaan sisältyi kuitenkin jo paljon muutakin, kuten muun muassa varikko, ratikat ja Hakaniemen alueen uudistaminen siltakorjauksineen. Nämä hankkeet oli tehtävä joka tapauksessa, ja ne palvelevat muitakin kaupungin tarpeita kuin Laajasalon yhteyttä. Hakaniemeen syntyi lisää tilaa rakentaa, ja siltaremontti helpotti autoliikennettä. Isompi summa jäi kuitenkin hankkeen vastustajien puheisiin.

Kustannuksia pohtivien kannattaa miettiä myös vaihtoehtoiskustannuksia. Jos kasvavaan Kruunuvuoren rantaan ei olisi tehty siltayhteyttä, liikenneyhteyksiä olisi jouduttu parantamaan Herttoniemessä. Ilmaista ei olisi ollut sekään.

Isojen infraprojektien arvoa on vaikeaa mitata myös siksi, että se voi levitä laajalle. Kruunuvuoren siltayhteys nostaa Kruunuvuorenrannan ja muun Laajasalon arvoa. Siitä hyötyvät asuntojen omistajat ja maan omistajat – kuten kaupunki. Siltayhteys myös tiivistää kaupunkirakennetta. Tiiviimpi kaupunkirakenne tarkoittaa yleensä säästöjä: lyhyempiä matka-aikoja, vähentyvää henkilöautoilua ja joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantumista.

Kaupunkirakenne tiivistyy.

Kun lauantaina raitiovaunun ikkunasta katselee korkealta merta, silloin voi kyllä arvostella – mieluummin kuitenkin matkustusrauhan vuoksi ihan vaan itsekseen – esimerkiksi projektikokonaisuuden laajentumista ja sen kustannusten hallintaa. Kustannus-hyötylaskelma ei näytä ehkä hyvältä, mutta mutisija syyllistyisi lyhytnäköisyyteen, jos hän punnitsisi yhteyden arvoa vain sillan ja raitiovaunuinfran suorilla kustannuksilla. Silta muuttaa Helsinkiä, muutos on hyvä ja muutoksen yhteiskunnallinen vaikutus kestää.

Luitko jo nämä?