Koulu | Onko koulusta tehty liian vaikea tavalliselle lapselle?

Oppimistulokset heikkenevät ja osaamiserot kasvavat. Myös Suomessa sosiaaliseen taustaan liittyvät erot ovat lisääntyneet, kuten Anita Lehikoinen toi esiin (HS Mielipide 5.11.).

Hyvän oppimisen edellytyksiä ovat toimiva työmuisti, riittävät perustiedot ja mahdollisuus keskittyä. Lasten työmuisti ja itsesäätely ovat kuitenkin vasta kehittymässä.

Koulua on viime vuosikymmeninä rakennettu yhä avoimemmaksi ja jatkuvasti muuttuvaksi toimintaympäristöksi. Oppimisympäristö voi olla hälyinen, rakenteeltaan epäselvä ja kuormittava juuri niille lapsille, jotka tarvitsisivat eniten selkeyttä ja ennakoitavuutta.

Koulua pitäisi suunnitella tavallisen lapsen biologisten rajojen puitteissa. Harvalla lapsella on poikkeuksellisen hyvä kuormituksen sietokyky.

Ympäristön ongelmia ja taustasta johtuvia tasoeroja ratkaistaan yhä useammin medikalisaatiolla, yksilöiden diagnostiikalla ja lääkehoidolla. Viesti näyttäisi olevan, että lasten on muututtava paremmiksi, jotta he sopisivat koulun rakenteisiin.

Lasten hyvinvointia ja oppimista ei paranneta diagnosoimalla ja lääkitsemällä tavallista kehityksellistä vaihtelua. Lapsia ei voi lääkitä ”paremmiksi”. Tarvitsemme enemmän kasvatusta, yhteistyötä kodin, koulun ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä sekä arkisia hyvinvoinnin perustekijöitä: riittävää unta, liikuntaa ja lapsen kehitystasolle sopivia vaatimuksia.

Tasoryhmät lukemisessa ja matematiikassa olisivat paikallaan. Kun lapsi saavuttaa hyvän lukutaidon, erot taustaan liittyvissä oppimiseroissa ajan myötä tasoittuvat.

• Kaisu Paulanto
• neuropsykologi, kliininen mielenterveyspsykologi
• Hus Aivokeskus

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.