Kommentti | HJK teki uskomattoman nousun, mutta kauden viimeinen käänne oli kaikkein julmin

HJK–AC Oulu 0–2

Klubilla oli jo mestaruuspatsas odottamassa Töölössä. Sitten se päästi irti otteestaan.

HJK:n piti vain voittaa AC Oulu kotikentällään, ja mestaruus olisi sen.

Se ei onnistunut. AC Oulu muutti mestaruustaistelun kiusaamalla jälleen kerran Klubia.

Samaan aikaan Inter käytti mahdollisuutensa ja vei Suomen mestaruuden Turkuun kahdeksantoista vuoden tauon jälkeen.

Kuva: Jussi Eskola

Ratkaisuottelu alkoi shokeeraavasti Klubin kannalta. 10. minuutilla Oulu meni 10–johtoon Camilo Trianan maalilla ja 2–0-johtoon Klubin omalla maalilla varttia myöhemmin.

Oulun maalivahti Miguel Santos menetti törmäyksessä tajuntansa avausjaksolla, ja hänen tilalleen vaihdettiin 16-vuotias Tobias Backman.

Miguel Santos kannettiin kentältä parinkymmenen minuutin pelin jälkeen. Kuva: Jussi Eskola

Samaan aikaan Inter oli mennyt 2–0-johtoon Kuopiossa. Se tarkoitti, että Klubi tarvitsi Interin voittaessa myös voiton.

Teemu Pukki juoksi toiselle jaksolle kentälle uransa viimeiseen otteluun.

Klubilla oli yllin kyllin maalipaikkoja. Kukaan ei osunut.

76. minuutilla Mads Borchers teki viimein 1–2-kavennuksen.

Minuutti myöhemmin Pukki syötti Borchersin tasoituksen.

Oulun Matias Ojala sai punaisen kortin, mutta se ei hidastanut Oulua. Rasmus Karjalainen laukoi 3–2-johto-osuman 85. minuutilla.

Sitten 87. minuutilla Nikolai Alho teki Pukin syötöstä 3–3-tasoituksen.

Se olisi voinut olla yksi kaikkien aikojen loppukireistä.

Sitä ei nähty.

Pettymys paistoi kaikista.

Pukki itki kentällä.

Kevään ja kesän virheet pakottivat HJK:n takaa-ajoon. Se ehti nousta etulyöntiasemaan viimeiseen kierrokseen mennessä.

Sitten tuli romahdus.

Tämä oli raskain mahdollinen käänne Klubin kauden tarinassa.

Huhtikuussa AC Oulu oli kukistanut Klubin Töölössä 1–0. Oululaisten pukukopista kuului ottelun jälkeen Stereo Love, joka on HJK:n europeleistä tuttu kappale. Siinä oli irvailun makua.

Seitsemän kuukautta myöhemmin sama vastustaja oli jälleen HJK:n tiellä.

HJK:n suurin kilpailija on usein ollut HJK itse.

Seura on voittanut 12 mestaruutta 20 viime kauden aikana. Muilla kahdeksalla kaudella Klubi on kamppaillut erilaisten ongelmien kanssa.

HJK on käyttänyt valtavasti rahaa, vaihtanut valmentajia ja tehnyt virheitä joukkueenrakentamisessa. Syksyn 2023 ratkaisuja on paikkailtu jo kaksi vuotta.

Toukokuun lopussa HJK oli kerännyt yhdeksästä ottelusta vain 12 pistettä. Pistekeskiarvo oli surkea 1,33.

Arvioin tuolloin, ettei HJK pystyisi nostamaan pistekeskiarvoaan mestarijoukkueiden noin 2,1 pisteen tasolle. Arvio osui oikeaan, mutta en osannut ennakoida HJK:n korjausliikkeen suuruutta.

Keväällä ja kesällä vastustajat tulivat Töölöön ilman takavuosien kunnioitusta ja pelkoa. Elokuussa Gnistan nousi kahden maalin takaa 3–2-voittoon. Päätösvihellyksen jälkeen Klubipääty vaati protestihuudoissaan toimitusjohtaja Aki Riihilahtea ulos.

Syksyllä tapahtui kuitenkin jotakin merkittävää.

Syyskuun alussa HJK voitti Interin 2–1 ja katkaisi peräti 17 ottelun voitottoman putkensa Veikkausliigan ylemmässä loppusarjassa. Edellinen voitto oli syyskuulta 2023.

Sen jälkeen HJK alkoi saada tuloksia, joita siltä oli odotettu koko kauden ajan.

Urheilujohtaja Petri Vuorinen ja päävalmentaja Joonas Rantanen onnistuivat loppukaudella siinä, missä olivat aiemmin epäonnistuneet.

Kesän tärkein ratkaisu oli Mads Borchersin pitäminen seurassa. Tanskalaisen jatko vaikutti heinäkuussa epävarmalta, ja toimituksen tietojen mukaan HJK väänsi osto-option hinnasta. Lopulta seura käytti option.

Borchersista tuli loppukauden Klubin syömähammas. Santeri Haarala toi hyökkäykseen nopeutta, aggressiivisuutta ja liikettä. Nikolai Alho ja Joona Veteli lisäsivät kokemusta ja johtajuutta.

Hankinnoissa oli kiinnostava yhtäläisyys takavuosien Klubiin. Seura turvautui Veikkausliigassa jo hyväksi havaittuihin pelaajiin. Se nosti esiin kysymyksen siitä, miksi HJK:n joukkueenrakennuksessa oli ollut niin paljon korjattavaa.

Alex Ringin rooli vakiintui keskikentän pohjalla, ja Haaralan saapuminen monipuolisti hyökkäystä. Haaralan hankinta muutti Teemu Pukin asemaa. Pukin peliaika väheni, mutta hänelle jäi tärkeä rooli. HJK pystyi käyttämään erilaisia hyökkääjiä ja uhkaamaan vastustajaa useammalla tavalla.

Muutos näkyi erityisen hyvin lokakuun lopussa Turussa.

HJK teki neljä maalia Interin verkkoon. Siihen asti lähes murtumattomalta näyttänyt puolustus ei pystynyt pysäyttämään Klubin hyökkäyksiä. HJK voitti 4–2 ja nousi mestaruustaistelun kärkeen.

Inter-voiton jälkeen HJK Oy:n puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen tuli kentältä pukukoppikäytävälle tyynenä. Pienestä kehotuksesta hän sai hymyn huulille.

”Tämä on vielä kesken”, Lyytikäinen sanoi.

Lyytikäinen on nähnyt paljon. Hän tiesi, että asetelma voisi muuttua.

Interin mestaruutta ei voi selittää vain HJK:n epäonnistumisella.

Turkulaisten menestys on rakentunut pitkäjänteisesti. Päävalmentaja Vesa Vasaran vaikean avauskauden jälkeen joukkue nousi viime vuonna hopealle. Tällä kaudella se on voittanut jo Liigacupin ja Suomen Cupin.

Vasaran johdolla Interistä on kasvanut erittäin hyvin organisoitu joukkue, jonka vahvuus on ollut erityisesti puolustuspelaaminen.

Kun kysyin lokakuun lopulla Interin pelaajatarkkailupäällikkö Viki Savoselta, miksi Inter voisi voittaa mestaruuden, hän puhui joukkueen kypsymisestä. Ensin oli opittava häviämään.

”Voittamiseen ei vielä riitä se, että on hyvä, vaan sen jälkeen pitää vielä voittaa”, Savonen sanoi.

Viimeisellä kierroksella Inter teki juuri niin – toisin kuin Klubi.

Kolme vuotta sitten Klubin piti ottaa askel eteenpäin. Sen jälkeen se on käyttänyt valtavasti aikaa ja rahaa päästäkseen takaisin asemaan, jossa sen pitäisi jo olla.

Vuorinen ja Rantanen ansaitsevat tunnustusta loppukauden korjausliikkeestä. Se ei kuitenkaan vapauta heitä vastuusta alkukauden ongelmista, joita he olivat itse aiheuttamassa, eikä viimeisen ottelun mahalaskusta.

HJK:n pitää pystyä rakentamaan mestaruuden arvoinen joukkue, joka on valmis taistelemaan voitosta ensimmäisestä kierroksesta lähtien.

Klubin ei pitäisi tarvita joka kausi uutta pelastusoperaatiota.