Guilio Palermo, Ismael Selim ja Mark Hovell istuivat sveitsiläisessä toimistossa Lausannessa – tuskin sentään takkatulen ääressä, koska on vielä syksy – ja päättivät tarjota Venäjän presidentille Vladimir Putinille halloweenlahjan.
Edellä mainittu kolmikko muodosti urheilun kansainvälisen välitystuomioistuimen CASin paneelin, joka päätti sallia Venäjän osallistumisen jääkiekon MM-kisoihin.
Jääkiekko ei ole Venäjälle mikä tahansa laji. Se on ollut valtaapitävien suosiossa siitä lähtien kun diktaattori Josif Stalinin poika Vasili innostui lajista toisen maailmansodan jälkeen.
Myöhemmin Neuvostoliiton johto näki jääkiekon lajina, jossa järjestelmä voisi helpoiten osoittaa urheilullista ylivaltaansa lajissa, jolla on merkitystä myös Pohjois-Amerikassa.
Ja Vladimir Putin, järjestelmän kasvatti, on tunnetusti suuri jääkiekkofani ja oli henkilökohtaisesti junailemassa jääkiekkoliiga KHL:n perustamista.
CASin päätös oli jättimäinen voitto Venäjällä.
Voiton suuruutta alleviivaa vielä se, että tällä aikataululla kansainvälinen jääkiekkoliitto ei voi vain lisätä joukkueita. Venäjän tieltä pitää pudottaa yksi joukkue.
Ensi kevään miesten MM-kisoissa se tarkoittaa Ukrainaa.
Voiko olla pahempaa tilannetta Ukrainan kannalta? Tai parempaa tilannetta Venäjän kannalta?
Ainakin Putin sai taas yhden näytön siitä, että kun sitkeästi vain jaksaa yrittää, muut kyllä luovuttavat ja Venäjä saa mitä haluaa.
Se oli selvä viesti Venäjälle siitä, että viattomien siviilien murhaamista kannattaa jatkaa.
Koska Venäjä ei välitä vähääkään ukrainalaisten ihmisoikeuksista, miksi kenenkään muun pitäisi välittää Venäjän tai venäläisten oikeuksista urheilussa?
Länsimainen yhteiskunta perustuu sääntöihin. CAS ja sen tuomarit vetoavat siihen, että he ainoastaan tulkitsevat sääntöjä.
Mutta totuus on, että Venäjä ei noudata Geneven sopimusta, ja Venäjä rikkoi kansainvälisistä oikeuksista yhtä suurimmista: itsenäisten valtioiden suvereniteettia.
Silloin urheilun säännöt menettävät merkityksensä.
Ei voi olla tilannetta, jossa toinen osapuoli saa yksipuolisesti rikkoa kaikkia muita sääntöjä, mutta muut pakotetaan noudattamaan toisia – paljon vähäpätöisempiä asioita.
Maailman järjestyksen kannalta urheilu on täysin mitätön asia ja sitä pitää kohdella sellaisena. Koska Venäjä ei välitä vähääkään ukrainalaisten ihmisoikeuksista, miksi kenenkään muun pitäisi välittää Venäjän tai venäläisten oikeuksista urheilussa?
Etenkin kun Pihtiputaan mummokin tietää, että Venäjä käyttää urheilua oman propagandansa keppihevosena.
Urheilun olisi vihdoin syytä ymmärtää roolinsa tässä yhteiskunnassa ja kohdella Venäjää sellaisena kuin se on. Sotaa käyvä roistovalto.
Koko episodin surullinen sivujuonne oli, että Jääkiekkoliitto päätti vain alistua kohtaloonsa.
Se noudatti samaa linjaa kuin Hiihtoliitto, joka pisti kädet taskuun eikä aio tehdä mitään estääkseen venäläishiihtäjien saapumisen Rukan maailmancupin kisoihin marraskuussa.
Neuvostoliiton vallankumousjohtaja Vladimir Leninillä oli sanonta tällaisista ihmisistä. Hyödylliset idiootit.
Vähintä mitä Suomi olisi nyt voinut tehdä, olisi ollut vaatia kaikkia länsimaita boikotoimaan MM-kisoja.
Sitä ei tehty.
Olisiko se ollut vaikeaa? Olisiko se vaatinut työtä?
Rohkeat valitsevat vaikean tien. Pelkurit jäävät istumaan ja voivottelemaan.
On selvää kumpaan porukkaan Jääkiekkoliitto kuuluu.
Source: Helsingin Sanomat · Juha Hiitelä
At a glance
- Topic
- World
- Country
- 🇫🇮 FI
- Publisher language
- FI
- Added to Allnira