Kokoomusjohto houkutteli Jutta Urpilaista riveihinsä: ”Sain useampia kysymyksiä”

Suomen entinen EU-komissaari ja aiempi SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kertoo Rohkeudella -kirjassaan (Tammi 2026) laajasti urastaan politiikassa ja henkilökohtaisista valinnoistaan. Ajankohtaisin asia jää kuitenkin kertomatta.

Lähteekö Urpilainen ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa?

SDP pitää hänelle paikkaa auki Uudenmaan vaalipiirissä. Lista kotiseudulla Kokkolassa, Vaasan vaalipiirissä on jo täynnä. Urpilaisen ratkaisua odotetaan tämän vuoden puolella. Myös presidenttiehdokkuuttaan Urpilainen harkitsi pitkään ja hartaasti vuonna 2023, osaksi silloisen komissaarin tehtävän vuoksi.

Urpilainen ei paljastanut eduskuntavaaliaikeitaan tiistaina Ylen Puoli seitsemän -televisio-ohjelman haastattelussakaan.

Jutta Urpilainen asuu tällä hetkellä perheineen Qatarissa Dohassa. Hänen puolisonsa Juha Mustonen on siellä Suomen suurlähettiläänä. Urpilaisen kahden vuoden karenssi komissaarin tehtävästä päättyy marraskuussa.

Samoin SDP odottaa toisen aiemman puheenjohtajan, europarlamentaarikko Eero Heinäluoman päätöstä ehdokkuudesta Uudellemaalle. Heinäluoma ilmoittanee omasta ratkaisustaan marraskuussa.

Nykyisellä puheenjohtajalla Antti Lindtmanilla onkin miettimistä, jos molemmat lähtevät ehdolle puolueelle ääniä keräämään. Pitäisikö entisiä puheenjohtajia kiittää joillakin merkittävillä tehtävillä?

Lasikattojen rikkoja

Kirjassaan Jutta Urpilainen kertoo urastaan politiikassa lasikattojen rikkojana. Urpilainen oli ensimmäinen nainen Kokkolan valtuuston puheenjohtajana, SDP:n puheenjohtajana, valtiovarainministerinä ja suomalaisena EU-komissaarina.

Rinnakkaistarinana kulkee adoptiolasten saaminen sekä yhtä aikaa äitinä ja komissaarina toimiminen. Urpilainen kertoo, kuinka halusi jopa 150 vuosittaisesta matkapäivästään huolimatta lukea iltasadun lapsilleen mahdollisimman usein. Komissaarille tehtyjen valmistelumateriaalien lukuvuoro oli vasta yöllä.

Urpilainen tuo esiin joitakin uransa tapahtumia, joista on aiemmin kerrottu julkisuudessa vähän tai ei ollenkaan.

Vuoden 2015 vaalien jälkeen Jutta Urpilainen oli entisenä puolueen puheenjohtajana pettynyt kohteluunsa eduskuntaryhmässä. Urpilaisen puoluejohdosta syrjäyttänyt Antti Rinne ei halunnut häntä ryhmän johtoon. Urpilainen ei myöskään aluksi saanut aiempaa paikkaansa Suomen Pankin valtuustossa.

– Moni koki sen näpäytykseksi minulle. Osaamistani ja kokemustani ei eduskuntaryhmässä tarvittu, Urpilainen kirjoittaa.

Kokoomusjohdosta ehdotettiin puolueloikkaa

Sen sijaan kiinnostusta oli muualla. Urpilainen kertoo, kuinka kokoomuksen johtoon kuuluneet houkuttelivat häntä loikkaamaan.

– Sain kokoomuksen johdosta useampia kysymyksiä, haluaisinko vaihtaa puoluetta ja loikata heidän riveihinsä.

Urpilainen ei nimeä, ketkä olivat häneen yhteydessä.

Ennen tappiotaan Antti Rinteelle Seinäjoen puoluekokouksessa vuonna 2014 Urpilainen mietti, miten toimisi haastettuna puheenjohtajana.

Urpilaisen työministeriksi nostama Ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen oli jo ehtinyt kieltäytyä puheenjohtajaehdokkuudesta tammikuun puolivälissä 2014. Kirjan perusteella saa käsityksen, että Urpilainen kysyi vielä julkisen kieltäytymisen jälkeenkin Ihalaista Rinteelle vastaehdokkaaksi.

– Pyysin Lauria lähtemään puheenjohtajakisaan, jotta voisimme varmistaa poliittisen linjamme jatkuvuuden.

Ihalainen ei suostunut. Lopulta Jutta Urpilainen päätti taistella jatkostaan, vaikka monet pitivät kunniakkaampana vetäytymistä.

Antti Rinne voitti niukasti äänin 257–243. Jutta Urpilaisesta tuli riviedustaja ja Rinteestä valtiovarainministeri.

Etenkin yritys- ja yhteisöveron alentaminen kahteenkymmeneen prosenttiin Jyrki Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä luettiin Urpilaisen virheeksi.

– Minua syytettiin siitä, etten tehnyt puheenjohtajana tarpeeksi vasemmistolaista politiikkaa ja että olin liian hyvää pataa kokoomuksen kanssa.

Kataisen hallituksen (2011–2014) ministeripaikkoja jaettaessa Urpilaisen valinta oli valtiovarainministeri, vaikka myös ulkoministerin salkku olisi houkutellut.

– Lopulta päädyin siihen, että velvollisuuteni puolueen puheenjohtajana oli kantaa vastuuta painavimmalla mahdollisella tavalla eli valtiovarainministeriön johdossa.

Perussuomalaisten taannoinen puheenjohtaja Timo Soini päätti samassa valintatilanteessa Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa (2015–2019) toisin. Toiseksi suurimman hallituspuolueen puheenjohtajana Soini valitsi itselleen mieluisamman ulkoministerin tehtävän.

Heinäluoma pyysi puoluesihteeriksi

Otetaan askel taaksepäin aikaan ennen Jutta Urpilaisen puheenjohtajakautta. SDP kärsi eduskuntavaaleissa 2007 tappion ja menetti kahdeksan paikkaa. Silloinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma pyysi Urpilaista puoluesihteeriehdokkaaksi.

– Hänen mukaansa minulla oli ominaisuuksia, joita hyvä puoluesihteeri tarvitsee. Lisäksi voisin ehkä valinnallani auttaa Eeroa puheenjohtajana yhdistämään puoluetta, Urpilainen muistelee perusteluja.

Urpilainen kieltäytyi tarjouksesta. Myöhemmin Heinäluoma yllätti ilmoittamalla jättävänsä puheenjohtajuuden. Seurasi SDP:n puheenjohtajakisa, jossa Urpilainen voitti Erkki Tuomiojan, jota Urpilainen oli itse nuorempana tukenut.

Eero Heinäluoma liittyy myös toiseen hetkeen, jossa on mietitty SDP:n johtopaikkoja. Urpilainen vahvistaa kirjassaan Antti Lindtmanin pohdinnat Antti Rinteen haastamisesta puheenjohtajakisassa 2017.

Lindtman pyysi Urpilaista eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi, jos Lindtman itse lähtisi haastamaan Antti Rinnettä puheenjohtajakisassa 2017.

– Hänen arvionsa mukaan puolueen yhdistäminen olisi mahdollista, mikäli minä tulisin valituksi eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi ja Eero [Heinäluoma] puoluevaltuuston puheenjohtajaksi, Urpilainen kertaa suunnitelmaa.

Omassa kirjassaan Antti Lindtman ei kertonut näin tarkasti, ketä hän kaavaili puoluevaltuuston johtajaksi. Lindtmanin mukaan vaihtoehtona oli muitakin nimiä kuin Heinäluoma.

Urpilainen ei halunnut uudelleen puolueen etulinjaan. Myöhemmin myös Lindtman päätti jättää Rinteen haastamisen väliin.