Digitaalisesti luotu Irvikissa ilmestyy tyhjästä puun oksalle.

– Kaikki täällä ovat aivan ding dong, kissa sanoo ja irvistää Liisalle.

Sitten se irrottaa päänsä ja potkaisee sen menemään.

Irvikissa on yksi niistä kolmiulotteisista hahmoista, jotka Liisa tapaa Jyväskylän kaupunginteatterin luomassa Ihmemaassa.

Esitys tulee ensi-iltaan lauantaina.

Lewis Carrollin klassikkosadun on dramatisoinut ja ohjannut vieraileva ohjaaja Sakari Hokkanen. Hän sanoo, että vaati hieman uhkarohkeutta tarttua digitaaliseen haasteeseen.

– Tiesin, että tällä työkalulla voimme tehdä ne ihmemaan mahdottomat asiat, kuten sen, että Irvikissa irrottaa oman päänsä.

Näyttämöllä on iso punamusta kolmiulotteinen kuningatarhahmo kädet levällään.
Myös Herttakuningatar ilmestyy näyttämölle välillä hologrammina. Kuva on harjoituksista. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Digihahmot on luotu yhteistyössä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin pelisuunnittelun opiskelijoiden kanssa.

Myös Irvikissan ilmeet ja liikkeet tallennettiin koulun virtuaalistudiolla Kouvolassa viime keväänä.

Näyttelijä Miika Laakso pukeutui sitä varten sukellusasua muistuttavaan liikkeenkaappauspukuun.

Puvun anturit kuvasivat näyttelijän asentoja ja liikkeitä ja tallensivat ne digitaaliseen muotoon. Kasvoihin suunnattu kamera otti talteen Laakson ilmeet, kuten Irvikissan leveän virnistyksen.

Videolla Laakso näyttää, miten esimerkiksi rantapallo toimi apuna Irvikissan liikkeenkaappauksessa:

Video: Petri Aaltonen / Yle

Uutta Suomessa, harvinaista maailmassa

Jyväskylän kaupunginteatteri tuo peleistä ja elokuvista tuttuja kolmiulotteisia hahmoja näyttämölle ensimmäisenä teatterina Suomessa.

Animoidut hahmot heijastetaan hologrammikankaalle, joka on metallinhohtoisella langalla kudottu läpinäkyvä verkko.

Teatteri hankki kankaan mittavan peruskorjauksen yhteydessä. Remontissa koko teatterin tekniikka uusittiin nykyvaatimusten mukaiseksi.

Kangas maksoi noin 10 000 euroa, ja teatteri aikoo käyttää sitä myös tulevissa tuotannoissa.

Punapaitanen pukusuunnittelija Maarit Kalmakurki seisoo näyttämön edessä ja taustalla on näyttelijöitä lavalla.
Maarit Kalmakurki on suunnitellut Liisa Ihmemaassa -esityksen puvustuksen, myös hahmojen digitaaliset puvut. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Digitaalisten hahmojen suunnittelua on johtanut muotoilun yliopettaja Maarit Kalmakurki Xamkista. Hänen mukaansa on ainutlaatuista, että hologrammit ovat vuorovaikutuksessa näyttelijöiden kanssa.

– Vastaavaa ei ole juuri aiemmin tehty maailmallakaan. Olen haaveillut asiasta vuosia, ja nyt Jyväskylän kaupunginteatteri mahdollisti sen.

Kalmakurki iloitsee, että löysi ensin asiasta innostuneen ohjaajan ja sitten teatterin, joka lähti mukaan. Lopputulos on vaatinut paljon suunnittelua ja harjoittelua.

– Monta juttua osaisimme toki jo tällä kokemuksella tehdä paremmin, mutta myös hyvin monta asiaa on tehty oikein.

Ohjaaja Sakari Hokkanen seuraa näytelmän harjoituksia tietokone käsissään.
Ohjaaja Sakari Hokkanen hehkuttaa Jyväskylän kaupunginteatterin uutta tekniikkaa, joka mahdollistaa hahmojen esittämisen myös muutoin kuin perinteisin näyttelijäntyön keinoin. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Vastanäyttelijä play-nappulan päässä

Ihmemaassa lavalla seikkailee useita hologrammeja. Liisaa esittävä Annika Junno kohtaa ne kaikki.

Hän oli mukana Xamkin studiolla, kun Irvikissan liikkeitä tallennettiin.

– En ole tehnyt mitään tällaista aikaisemmin. On ollut todella mielenkiintoista ja rikastuttavaa.

Junno kertoo, että hän näkee digihahmon lavalla, mutta hieman haaleampana ja eri kuvakulmasta kuin katsojat.

– Näen esimerkiksi kissan silmät ja irvistyksen, hän vahvistaa.

Näytelmän Liisa ja kolmiulotteinen Irvikissa-hahmo näyttämöllä metsäkulisseissa.
Liisa kohtaa Ihmemaassa Irvikissan. Kuva on harjoituksista. Kuva: Petri Aaltonen / Yle
Näytelmän rusettipäinen Liisa eli näyttelijä Annika Junno makaa näyttämöllä ja nojaa käteensä.
Annika Junnon ”Liisa” on utelias ja avarakatseinen. Samalla innokkuudella näyttelijä suhtautuu uusiin digitaalisiin vastanäyttelijöihin. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Näyttelijä on tottunut improvisoimaan tilanteessa, jossa repliikit unohtuvat itseltä tai vastanäyttelijältä. Sen sijaan digihahmo on tallennettu ennalta, ja tiedosto käynnistetään tietokoneelta.

Entäpä, jos hahmo ei ilmesty tai jättää lauseen kesken?

Junno ei osaa vielä vastata, miten tilanteesta päästään eteenpäin.

– Pitää varmaan improvisoida. Ehkä tämä elementti pitää tilanteen hengittävänä ja ilmavana.

Videolla Junno kertoo, miltä digitaalinen vastanäyttelijä tuntuu:

Video: Petri Aaltonen / Yle

Digitaalisen kissan karvatkin heiluvat

Näyttelijä Miika Laaksosta tuntuu hieman oudolta nähdä itsensä näyttämöllä videoanimaationa. Hän on kuitenkin tyytyväinen Irvikissaansa.

– Paljastui, että yllättävän hyvin tällainen nelikymppinen mies vielä liikkuu. Pari nuolaisua olisi voinut olla enemmän, mutta ehkä joku kissaihminen olisi osannut paremmin.

Laakso seuraa tekniikan kehitystä teatterissa pikkupojan innokkuudella.

– Minun tajuntani räjäyttää se, että kissalla karvatkin heiluvat tuulessa.

Näyttelijä Miika Laakso istuu katsomossa ja irvistää, kädet ovat raapima-asennossa.
Näyttelijä Miika Laakson liikkeet ja ilmeet näkyvät digitaalisesti luodussa Irvikissassa. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Laakso uskoo, että myös nuorimmat katsojat vaikuttuvat näkemästään. Peleistä ja elokuvista tutut hahmot voivat hänen mielestään olla lapsille tuttuja ja turvallisia.

Hän luottaa teatterin taikaan.

– Olemme oikeilla jäljillä, kun katsoja kysyy, miten tuo on tehty ja miten se on mahdollista.

Source: Yle · Riika Raitio

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira