Kirkko | Kirkko ei saa väsähtää tasa-arvotaisteluun

Kirkko

Naispappeuden vastustajien vaatimukset ovat voimistuneet: nyt he haluavat oikeuden omiin naispapittomiin jumalanpalvelusyhteisöihin kirkon sisällä.

Lukijan mielipide

Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.

13:15

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vietetään naispappeuden hyväksymisen 40-vuotisjuhlavuotta. Samaan aikaan ”vanhauskoisiksi” itseään kutsuvien naispappeuden vastustajien vaatimukset ovat voimistuneet: nyt he haluavat oikeuden omiin naispapittomiin jumalanpalvelusyhteisöihin kirkon sisällä.

Viime kuussa naispappeuden vastustajat perustivat yhdistyksen, Kirkkokansan liitto ry:n, koordinoimaan toimintaansa. Marraskuun seurakuntavaaleissa ja kirkolliskokouksessa heidän teemansa nousevat myös esiin.

Meitä yllättää se, että naispappeuden vastustajat ovat viime aikoina saaneet kirkon piiristä tukeakin. Muun muassa kirkollisen Kotimaa-lehden päätoimittaja Freija Özcan ilmoitti lehtensä pääkirjoituksessa (30.10.) kannattavansa naispappeuden vastustajien omia messuyhteisöjä, koska tämä edistäisi kirkollista sopua. Hän ei ole ainoa, joka perustelee näkemystään tasapuolisuudella: syrjintää harjoittavaa ryhmää itseään ei saa syrjiä, vaan sille on päinvastoin annettava kirkossa tilaa.

”Vanhauskoisten” omat messuyhteisöt voivat kuulostaa sopuratkaisulta, mutta tosiasiassa ne merkitsisivät periksi antamista tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Yli puolet kirkkomme papeista altistettaisiin jatkuvalle rakenteelliselle syrjinnälle, kun heidän asemansa kirkossa kyseenalaistettaisiin ”vaihtoehtoisella” toimintamallilla. Koska naispappeuden vastustajat suhtautuvat poikkeuksetta kielteisesti myös samaa sukupuolta olevien avioliittoihin, heidän asemansa vahvistaminen kirkossa olisi eettisesti ongelmallista myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta.

Tutkimuksien perusteella tiedetään, että syrjintä yhdellä perusteella johtaa helposti syrjintään toisellakin perusteella. Samoin tiedetään, että syrjivässä yhteisössä lapset ja nuoret voidaan kasvattaa pitämään syrjintää arkipäiväisenä, normaalina asiana. Syrjinnän kohteet oppivat jättämään tilanteensa huomiotta, koska elämä yhteisössä on tällöin helpompaa.

Tähän suuntaan emme halua kirkkoa päästää. Nyt ei saa antaa periksi.

• Sari Roman-Lagerspetz
• valtiotieteiden tohtori,
• teologian maisteri,
• kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnan jäsen
• Johanna Korhonen
• kirkon luottamushenkilö 2010–2020
• Vantaa

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.

Artikkeliin liittyvää

Luitko jo nämä?