Kirja | Eturivin ekonomistit ehdottavat perus­kouluun taso­kokeita ja yliopistoihin luku­kausi­maksuja

Suomen tunnetuimpiin ekonomisteihin kuuluvat Sixten Korkman, Vesa Vihriälä, Elina Pylkkänen ja Martti Hetemäki ehdottavat peruskouluun kansallisia tasokokeita ja yliopistoihin maltillisia lukukausimaksuja.

Ehdotukset löytyvät nelikon tuoreesta kirjasta Selviytyvän Suomen suunta, jossa kirjoittajat käyvät läpi Suomen kansantalouden rakenteellisia ongelmia ja keinoja korjata niitä.

Tulevan hallitusohjelman evästykseksi tarkoitettu kirja esittää ongelmien analyysin lisäksi pitkän listan toimia. Niillä parannettaisiin kirjoittajien mukaan Suomen pitkään laahanneen talouskasvun edellytyksiä.

Mukana on myös leikkaus- ja veronkorotuslista julkisen talouden tasapainottamiseksi.

Koulutukseen liittyvät ehdotukset ovat vain yksi mutta kirjoittajien mielestä tärkeä osa uudistuksia, sillä koulutuksen tulosten heikkeneminen on rapauttamassa perustaa myös talouden kasvulta ja työllisyyden paranemiselta.

Vihriälä kirjoittaa, että korkeakoulutus tuottaa saajalleen tutkimuksen valossa suuren taloudellisen hyödyn. Sen vuoksi osa koulutuksen kustannuksista voitaisiin periä koulutettavilta lukukausimaksuilla.

Näin saataisiin rahaa aloituspaikkojen lisäämiseen. Jo 2 000 euron vuotuinen maksu tuottaisi Vihriälän mukaan 600 miljoonan euron lisärahoituksen.

Peruskouluun tarvittaisiin kirjoittajien mielestä valtakunnalliset tasokokeet, jotta saataisiin tietoa siitä, mikä koulussa toimii, mikä ei. Ja miten tuloksia voitaisiin parantaa.

Kirjoittajien mukaan oppimistulokset ovat Suomessa heikkoja niin peruskoulussa kuin ammattikoulutuksessa verrattuna kouluun käytettyihin resursseihin.

Julkisen talouden ongelmien juurisyy on se, että talouskasvu on ollut heikkoa finanssikriisistä lähtien. Nokian matkapuhelinten ja paperiteollisuuden romahduksen jälkeen tuottavuuskehitys on ollut surkeaa.

Suomalaiset yritykset eivät ole investoineet riittävästi aineettomaan pääomaan kuten ohjelmistoihin tai dataan. Täällä ei ole myöskään syntynyt riittävästi korkean tuottavuuden alojen, kuten digitaalisten palvelujen menestyjiä.

Suomi on myös kärsinyt monia muita maita enemmän Venäjän rajan sulkeutumisesta.

Osin heikon kasvun syyt voivat olla kirjoittajien mukaan kulttuurisia. Suomalaiset välttävät kenties vaikean historiansa takia riskejä esimerkiksi ruotsalaisia enemmän. Yritykset ovat kannattavia, mutta tulosta ei investoida kasvuun vaan jaetaan mieluummin osinkoina.

Mutta suurelta osin heikko kehitys johtunee osaamisen ja rahoituksen puutteista. Suomesta puuttuvat Ruotsin ja Tanskan kaltaiset vanhat ja vauraat ankkurisijoittajat, joilla on kykyä ja uskallusta kantaa riskiä ja rahoittaa myös kasvuyritysten voimakkaan kasvun vaihetta.

Ruotsissa Wallenbergien teollisuusdynastiaan kuuluvasta pääomasijoittaja EQT:sta on tullut Euroopan suurin alan toimija. Myös varhaisen vaiheen riskirahoitustoiminta on länsinaapurissa laajaa.

Kun Suomessa ei ole Wallenbergeja eikä Tanskan vauraita vanhoja säätiöitä, valtion ja eläkeyhtiöiden pitäisi kirjoittajien mielestä ottaa nykyistäkin enemmän rahoittajan roolia voimakkaan kasvuvaiheen yrityksissä.

Valtion pääomasijoittaja Tesi sitä toki jo tekeekin.

Talouskasvun piristyminen ja työmarkkinoiden ongelmien poistaminen eivät kirjoittajien mukaan riitä julkisen talouden saamiseksi tasapainoon riittävällä nopeudella.

Kirjasta löytyykin myös suoranainen leikkaus- ja veronkorotuslista. Listassa on pyritty siihen, että toimet haittaavat mahdollisimman vähän talouskasvua.

Ekonomistit arvioivat, että julkisen talouden yhdeksän miljardin euron sopeutustarpeesta kolmasosan eli kolme miljardia euroa voisi hoitaa veroja korottamalla.

Leikkuriin joutuisivat yritysten uudistumista haittaavat verotuet, kuten energiaintensiivisen teollisuuden sähköveron alennus ja listaamattomien yritysten osinkoveron huojennus.

Päätös alentaa yhtiövero 20:sta 18 prosenttiin ensi vuoden alussa pitäisi kirjoittajien mielestä perua. Se ei juuri edistä tuottavuutta parantavia investointeja, mutta maksaa 800 miljoonaa euroa.

Kiinteistöveroa voisi korottaa ja ruoan alennettua arvonlisäverokantaa voisi nostaa.

Eläkeläisiltä kirjoittajat, joista kolme on itsekin eläkeläisiä, niistäisivät niin indeksileikkauksella kuin isojen eläkkeiden verotusta yhä korottamalla. Indeksileikkaus tarkoittaa, ettei eläkkeitä koroteta normaaliin tapaan hintojen ja palkkojen nousun tahdissa.

Hyvinvointialueille kirjoittajat antaisivat verotusoikeuden, jotta niillä olisi paremmat kannusteet ennalta ehkäistä sairastumisia ja tehostaa toimintaa.

Fakta

Neljä ekonomistia

• Taloustieteen tohtori Sixten Korkman on toiminut muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Evan toimitusjohtajana, valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä ja EU:ssa Ecofinin pääjohtajana.

• Valtiotieteen tohtori Vesa Vihriälä on toiminut muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Evan toimitusjohtajana, talouskomissaari Olli Rehnin neuvonantajana ja Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtajana.

• Filosofian tohtori Elina Pylkkänen aloitti vastikään OAJ:n talouspoliittisena neuvonantajana ja pääekonomistina. Hän on toiminut muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteerinä, Laboren johtajana ja ekonomistina Ruotsin valtiovarainministeriössä.

• Valtiotieteen tohtori Martti Hetemäki on toiminut muun muassa valtiovarainministeriön kansliapäällikkönä ja sitä ennen useissa eri tehtävissä ministeriössä.