Kielet
Edellyttäkää englanninkielisiltä oppilaitoksilta ylimääräistä panostusta syventävään kotimaisten kielten taitoon ja Suomen historian oppimääriin.
Lukijan mielipide
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
20:15
Kiitos kielitieteilijä Janne Saarikivelle tuiki tähdellisestä esseestä (HS 15.11.). Alistuminen vieraan kielen ylivaltaan on uhka ja englanti koulukielenä on riski – hyvä renki mutta huono isäntä.
Syitä hakeutua vieraskieliseen opetukseen voi olla monia. Suomenkielinen äitini ja ruotsinkielinen isäni halusivat aikanaan taata perherauhan ja laittoivat minut kompromissina saksalaiseen lastentarhaan vuonna 1952. Kävin sitten kouluni saksaksi loppuun saakka.
Alkujaan kaikki opettajamme Helsingin Deutsche Schulessa tulivat Saksasta, lukuun ottamatta kotimaisten kielten opettajia. Opetussuunnitelma noudatti Nordrhein-Westfalenin sääntöjä, maustettuna Suomen viranomaisten lisävaatimuksilla. Täyden saksalaisen niin sanotun kypsyyskokeen rinnalla kirjoitimme neljän kokeen riisutun suomalaisen yo-paketin: ensimmäisen ja toisen kotimaisen, matematiikan ja reaalin. Reaalissa yleisen historian kysymykset oli opetusministeriön vaatimuksesta korvattu Suomen historialla.
Parhaimmillaan koulu opetti rinnan kahta kulttuuria. Suomen- ja ruotsinkieliset aineet kirjoitettiin luovasti assosioiden, lyijykynällä ja pyyhekumilla, ja otsikon sai valita tusinasta vaihtoehtoja. Saksankieliset kirjoitettiin kurinalaisesti musteella, ja aiheita oli valittavana kolme. Jos neljän sentin marginaalia ei noudattanut eikä oheen liittänyt jäsentelyä, arvosanaa ei tullut. Jäsentely noudatti kaavaa (a) johdanto, (b) näkökohdat puolesta ja vastaan, (c) johtopäätös.
Kun voimistelunopettajat sittemmin säästösyistä korvattiin suomalaisilla, nyrkkeilyhanskat vaihtuivat pesäpallomailaan. Koulun kuri oli tiukka, mutta saksalaiset opettajat suhtautuivat suomalaisiin oppilaisiinsa yleensä reilusti ja arvostaen.
Keskeinen tehtävä kotimaisen arvopohjan vahvistamisessa saksalaisessa opinahjossa oli suomen ja ruotsin opettajilla, tuntimäärien vähäisyydestä huolimatta. Lämmöllä muistelen suomenopettajaani Aune Tuomela-Södermania, Savonlinnan oopperajuhlien aktivistia, joka teho-opetuksensa ja järjestämiensä kirjailjavierailujen ohella laulatti meillä kaikki isänmaalliset virret, marssit ja maakuntalaulut ja joka suhteessa piti huolen siitä, että suomalaisten oppilaiden juuret eivät saksalaisessa komennossa liikaa liudentuneet.
Kun angloamerikkalaistuminen nyt jyrää Saarikiven kuvaamalla tavalla, haluan vieraskielisen indoktrinaation kokemusasiantuntijana esittää vetoomuksen niille, jotka päättävät. Kun myönnätte lupia englanninkielisille oppilaitoksille, edellyttäkää niiltä ylimääräistä panostusta syventävään kotimaisten kielten taitoon ja Suomen historian oppimääriin. Tästä sietäisi ihan asetuksella säätää.
- Ilkka-Christian Björklund
- entinen kansanedustaja ja apulaiskaupunginjohtaja (sd)
- Helsinki
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.
Artikkeliin liittyvää
Luitko jo nämä?
Source: Helsingin Sanomat
At a glance
- Topic
- World
- Country
- 🇫🇮 FI
- Publisher language
- FI
- Added to Allnira