Jussi Erosen kolumni: Somen haittoja lapsille ja nuorille on ehkäisty väärässä päässä ongelmaa

Keinot suojata nuoria somen haitoilta ovat olleet tehotonta harrastelua. On puuttunut kantti puuttua ongelman todellisiin lähteisiin, Eronen toteaa.

6:45

Ympäri maailmaa ollaan huolissaan sosiaalisen median vaikutuksista alaikäisiin. Some-alustojen säännöt kieltävät jo nykyisellään niiden käytön nuorimmilta, mutta tämä ei tunnetusti estä mitään käytännössä.

Älypuhelimet tarjoavat kyllä keinoja erilaisten käyttörajoitusten luomiseen lapsille ja nuorille, mutta monet vanhemmat eivät tunne niitä tai kokevat käytön hankalaksi.

Kun vapaaehtoinen kontrolli ei toimi, lainsäätäjien katseet ovat kääntyneet pakon suuntaan. Useissa maissa on säädetty lakeja pakollisesta iän tarkastamisesta sosiaalisen median käyttäjiltä.

Internetissä yksinkertaisiltakin kuulostavat ratkaisut tahtovat muuttua monimutkaisiksi, ja usein seuraukset ovat hankalasti ennakoitavia. Näin on käynyt myös ikärajavalvonnalle.

Välittömin seuraus on räjähdyksenomainen kasvu VPN-virtuaaliverkkojen käytössä. VPN-verkko luo salatun yhteyden, joka piilottaa käyttäjän sijainnin. VPN mahdollistaa myös erilaisten rajoitusten kiertämisen.

Aiemmin VPN-verkot olivat autoritaaristen valtioiden toisinajattelijoiden henkireikä ulkomaailmaan, mutta nyt esimerkiksi Ison-Britannian ja Australian teinit ovat löytäneet VPN:n rajoituksia kiertäessään.

Iän varmentamisen keinot ovat myös niin alkeellisia, että teinit osaavat kiertää ne. Monet alustat varmentavat käyttäjän iän tulkitsemalla koneellisesti kasvokuvan. Verkko pursuaa esimerkkejä, kuinka teinit ovat ohittaneet ikäkontrollin esimerkiksi tarjoamalla kuvan peukalostaan, johon on piirretty hymynaama. Sitä paitsi tekoälyllä voi tarvittaessa luoda henkilökuvia mihin käyttöön tahansa.

Yksi yleistynyt toteutustapa iän varmentamiseen on henkilötodistuksen tarkastaminen. Sen ympärille on syntynytkin useita yrityksiä.

Teinit ovat löytäneet keinot tämänkin kontrollin ohittamiseen. Pelkästään oikealta näyttävä henkilötodistus on riittänyt monille palveluille todistuksen tiedoista riippumatta.

Samalla on kuitenkin syntynyt uusi tietoturvariski. Henkilötodistuksia ja kasvokuvia keräävä tarkastuspalvelu on rikollisille houkutteleva kohde. Jos kuluttaja joutuu esimerkiksi tietovuodon kohteeksi, hän voi sentään vaihtaa salasanan – mutta jos kasvonpiirteet päätyvät rikollisten käyttöön, tilanne on paljon vaikeampi.

Iän varmentaminen voi olla ongelma myös yksityisyyden suojalle. Mainostajien keräämät tiedot ovat jo nykyisellään niin täydellisiä ja tarkkoja, että jopa lainvalvojat ja tiedustelupalvelut käyttävät samaa dataa kohteiden seuraamisessa.

Jos henkilövarmennus yhdistetään mainostajien seurantatietoihin, voidaan luoda yhä tarkempia kuvauksia käyttäjistä ja heidän kiinnostustensa kohteista.

Iän tarkistamiselle verkossa on kehitetty toki myös yksityisyyden suojan kannalta kestävämpiä tekniikoita. Erillinen palvelu voi esimerkiksi vahvistaa vain sen, että käyttäjä ylittää tietyn ikärajan, eikä palvelu jaa ihmisestä muita tietoja. Yksityisyyttä suojelevien tekniikoiden käyttöä korostetaan erityisesti vahvaa tunnistamista koskevassa EU-sääntelyssä. Myös älypuhelinten valmistajat ovat tämän kehityksen kärjessä.

Mutta vaikka iän varmentamisessa tehtäisiinkin kaikki oikein, pitää kysyä, onko ongelmaa hoidettu itse asiassa väärässä päässä? Suuri osa alaikäisille aiheutetuista haitoista liittyy lopulta somealustojen ahneuteen.

Mainostulot silmissään ne tekevät kaikkensa koukuttaakseen käyttäjät palveluun. Osa algoritmeista ohjaa ääriajatteluun, vastakkaisiin kupliin ja riitelyyn. Se koukuttaa, ja samalla riitelijöiden somereaktiot mahdollistavat yhä tarkemman käyttäjien profiloinnin markkinointitarkoituksiin.

Sovellusilmoitukset vaativat avaamaan somen jatkuvasti, ja palvelut on rakennettu luomaan sosiaalinen paine toisten viesteihin vastaamiseen.

Ja kun tiedot ovat oletusarvoisesti kaikkien näkyvillä, pahimmillaan tämä altistaa nuoret kiusaamiselle, seksuaalisen hyväksikäytön yrityksille tai houkutteluun rikoksiin – erilaisista huijauksista puhumattakaan.

Jos haittoja halutaan siis oikeasti vähentää, sääntelyn pitäisi kohdistua uhkiin – ei somen käyttäjiin. Silloin parannukset koskisivat kaikkia, eikä suojelu edellyttäisi jokaisen käyttäjän henkilöllisyyden varmentamista erikseen.

Yhdysvaltain oikeusistuimet totesivat vastikään Facebookin lapsille haitalliseksi ja määräsivät Metalle sakot. Myös EU ehdottaa nyt somejäteille tiukempaa sääntelyä ja toiminnan ehtoja. Ehkä muutos on tulossa, eikä nuorten suojelu jää vain helposti kierrettävien turva-aitojen varaan.

Jussi Eronen

Kirjoittaja on johtava asiantuntija Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksessa. Mielipiteet ovat kirjoittajan eivätkä edusta viraston virallista kantaa.