Juoksu | Jaakko Järvi juoksee maratoneja hurjaan tahtiin: eikä hänellä ole edes valmentajaa

Lärvilautanen on monille tuttu termi, mutta mikä on järvilautanen?

Se on juoksija Jaakko Järven kattaus vuonna 2026: kymmenen täyspitkää maratonia.

Seitsemän niistä on jo juostu ja kolme odottaa vuoroaan marras–joulukuussa.

Kyse ei ole mistään tusinajuoksijasta, vaan Suomen maratontilaston ykkösestä. 31-vuotias Järvi porhalsi pari viikkoa sitten Amsterdamin reitillä ennätyksensä 2.19.04. Espoolaisen ei ollut edes tarkoitus juosta kanavakaupungissa.

”Aikomuksena oli juosta ennätys Berliinissä, mutta siellä kisa meni pipariksi, kun eväät tulivat ylös loppukilometreillä”, Järvi kertoo.

Vaikeuksista huolimatta Järvi kellotti Berliinissä ennätyksensä 2.20.35. Viikkoa myöhemmin hän juoksi 42 kilometrin kisan Kölnissä aikaan 2.24.26 ja viikkoa myöhemmin Münchenissä 2.28.11. Jälkimmäisessä kisassa kello pysähtyi vasta 44 kilometrin juoksun jälkeen.

”Järjestäjät olivat merkinneet reitin huonosti ja juoksin harhaan.”

Alisa Vainio (vas.) on jäänyt Jaakko Järven (pääjoukon viimeisenä) kyydistä Berliinin maratonilla 27.9.2026. Kuva: Jaakko Järven arkisto

Kun Saksan-kiertue epäonnistui, Järvi päätti ilmoittautua Amsterdamin kisaan, joka oli viikko Münchenin jälkeen.

”Se oli puhdas kostoretki, kun en saanut Saksasta sitä mitä halusin”, Järvi sanoo.

Ennätysjuoksu oli kaikkea muuta kuin täydellinen, sillä Amsterdamissa oli kurja keli. Lisäksi lähtö olympiastadionilta ja ensimmäiset kilometrit olivat hieman kaoottisia.

”Vasta seitsemän kilometrin jälkeen pääsin ryhmään, jossa oli edes näennäisesti hyvä olla.”

Seuraavat 15 kilometriä Järvi raastoi ylikovaa itseään parempien juoksijoiden seassa.

”Oli sellainen tunne, että liesi on liian kuumalla”, Järvi kuvailee.

Päässä kävi ajatus uran ensimmäisestä keskeyttämisestä. Puolimatka taittui ajassa 1.08.30, mutta tuska jatkui.

”Siinä käytiin pimeissäkin paikoissa.”

Mieli virkistyi, kun takaa ilmestyi 2.16-aikaan tähdännyt naisten kärkijoukko.

”Luulin jahdanneeni heitä, mutta he olivatkin olleet takanani”, Järvi valaisee kisan aikaista tietämättömyyttä.

Järvi oli ottanut selvää sääennusteista ja tiesi, että viimeisellä seitsemällä kilometrillä tuuli puhaltaisi selän takaa. ”Jaskan grilli” viileni sopivasti ja jalat kantoivat maaliin asti.

”Amsterdamin veto oli kaikkea muuta kuin ehjä, mutta oli kiva huomata rakennetun pohjan riittävän rikkinäiselläkin suorituksella 2.19-aikaan.”

Jaakko Järvi (oik.) sijoittui kolmanneksi Great Manchesterin puolimaratonilla 31. toukokuuta 2026. Kuva: Jaakko Järven arkisto

Järvi on kotimaisten ravurien joukossa mysteerimies, koska hänellä ei ole seuraa eikä valmentajaa.

Järvi pelasi nuorena jääkiekkoa ja pesäpalloa. Jälkimmäiseen hän hakeutui isosiskonsa perässä. Hanna Järvestä tuli naispesiksen vakionimi, mutta velipojan pelaaminen Puna-Mustissa loppui B-juniorina vuoden 2014 tienoilla.

Viimeisinä pesisvuosinaan hän sai opastusta, josta on ollut iloa maantietyöläisenä.

”Juoksutekniikkani parani olennaisesti PuMun valmentajan Mikko Pirhosen ansiosta”, Järvi kiittelee.

Pelaamisen ohella Järvi valmistui hyvillä arvosanoilla Leppävaaran lukiosta ja lähti lukemaan tuotantotaloutta Tampereen yliopistoon. Akateeminen ura ja tarjolle ilmaantuneet työmahdollisuudet kiinnostivat: liikunta lopahti.

”Olin lupaavalla polulla kohti länsimaista pahoinvointia, jolloin kolme vuosikymmentä myöhemmin olisin voinut huomata olevani huonossa kunnossa”, Järvi pohtii.

Vuonna 2021 hiihtolenkin päätteeksi hän oivalsi, etteivät vanhat pohjat enää kanna. Kunnosta olisi syytä pitää huolta.

”Aloin käydä juoksulenkillä omaksi huvikseni.”

Järvi ei katsellut kelloa eikä asettanut tavoitteita. Tärkeintä oli nautinto.

”Aivot tykkäsivät, kun niitä ulkoilutettiin.”

Pikkuhiljaa Järvi alkoi seurata YouTuben ja internetin juoksufoorumien antia juoksumaailman ihmeellisyyksistä ja lainalaisuuksista.

”Askeltiheyden pitäisi olla 180 askelta minuutissa, jotta askel tulee kehon alle”, Järvi kertoo ensihavainnoistaan.

Jaakko Järvi voitti Dortmundin puolimaratonin 3.10.2026 ajalla 1.09.58. Kuva: Jaakko Järven arkisto

Kestävyysurheilun porttiteoria päti espoolaisen tapauksessa. Tossu alkoi liikkua entistä vauhdikkaammin, eikä paluuta entiseen ollut. Silmissä alkoi siintää haamuraja kuninkuusmatkalla.

”Vaikka juoksemiseni oli pelkkää ulkoilua, mieleen tuli ajatus, voisiko tavallinen ihminen juosta kolmen tunnin maratonin.”

Meillä on tämmöisiä itsekeksittyjä kansanviisauksia, kuten hitauden palvonta.

Kesällä 2023 ensimmäinen kokeilu Tukholmassa jäi niukasti vajaaksi (3.00.43), mutta loppuvuoden kolmella maratonilla aika parani koko ajan ja joulukuussa Valenciassa digitaalit pysähtyivät aikaan 2.43.39.

Sen jälkeen Järvi alkoi ottaa homman vakavammin ja tutustui italialaisen valmentajagurun Renato Canovan metodeihin. Hän pääsi eroon ajatuksesta, jonka mukaan määrä tekee autuaaksi.

”Meillä on tämmöisiä itsekeksittyjä kansanviisauksia, kuten hitauden palvonta.”

Järvi uskoo pikemmin Canovan teesiin.

"Ei se määrä eikä intensiteetti, vaan korkean intensiteetin juoksun määrä."

Tehostunut harjoittelu kävi kuitenkin lihaksiston päälle, ja vuodesta 2024 tuli vaikea. Järvi alkoi jo epäillä, oliko hänellä lahjoja juoksemiseen, mutta loppuvuodesta 2024 askel alkoi jälleen rullata. Joulukuussa Järvi palasi rikospaikalle Valenciaan ja pudotti ennätyksensä lukemiin 2.28.16.

”40 kilometrin juoksun jälkeen härkätaisteluareenan kohdalla ratakympin hallitseva Suomen mestari Eero Saleva tuli selkä edellä vastaan, ja silloin geenieni rajallisuus oli hetkellisesti peruttu”, Järvi kuvailee euforista tilaa.

Treenien intensiteetti lisääntyi, kun Järvi otti Canovan systeemin rinnalle norjalaisten kehittelemän tupla-VK:n, jossa tehdään kaksi kovaa harjoitusta samana päivänä.

Jaakko Järven juoksemat viikkokilometrit ovat hurjia. Kuva: Jaakko Järven arkisto

Kova meno ja uuden teknologian juoksutossut panivat pakarat jumiin. Siihen tuli apu joulukuussa 2025 Järven aloitettua yhteistyön fysioterapeutti Teemu Honkosen kanssa.

Heinäkuun lopulla 2026 Jaakko heitti kylmän kiven ja lähti kisaamaan hengästyttävällä tahdilla. Alussa mainittujen maratonien lisäksi espoolainen on napsinut välipaloina puolimaratoneja. Komein saavutus tuli elokuun lopulla Britanniassa, jossa Järvelle merkittiin komea tulos 1.05.55.

Järvi oli ponnahtanut tasolle, jolla hän pystyi taistelemaan kärkisijoista tarkasti valituissa kisoissa.

”Sellaisissa, jonne ei osteta palkintopallille kolmea itäafrikkalaista juoksijaa.”

Niinpä hän kiertää tällä hetkellä kahdentyyppisiä maratonkisoja.

”Sellaisia, joissa haetaan kovaa aikaa ja juostaan söpösti jonossa, ja sellaisia, joissa pyritään palkintopallille”, Järvi sanoo.

Kisareissut kestävät yleensä useamman viikon. Tämä on mahdollista, koska diplomi-insinöörillä on oma IT-alan yritys ja hän pystyy tekemään töitä etänä.

”Pystyn omistautumaan puolet kuukaudesta kisoihin.”

Järvi ei siis edusta mitään seuraa, eikä hänellä ole Suomen urheiluliiton lisenssiä.

”Kun juoksin ensimmäisen kerran alle 2.30:n, liiton nettisivusto listasi kaikki ukot minuun asti ja kaksi jälkeeni, mutta ei minua.”

Järvi arvelee, ettei ollut riittävän suomalainen.

”Jäi semmoinen fiilis, että onkohan tarinat urheilujohtajien kampaviinereistä ja setien kokouksista sittenkin totta eikä pelkkää vitsiä.”

Hän ei ollut ”vahinkoläpimurtonsa” äärellä ehtinyt ajatella mitään jäsenyyksiä.

Espoolainen Jaakko Järvi on kerännyt kavereita Euroopan maantiekisoissa. Kuva: Jaakko Järven arkisto

Järvi on vapaa mies eikä järjestelmän vanki. Maailmalla hän on löytänyt tärkeitä sielunveljiä esimerkiksi brittijuoksijoista.

Seuraavan kerran Järvi on viivalla tänä sunnuntaina Haagin maratonilla.