Finnairin koneessa oli iloinen tunnelma elokuun lopussa 2014.

HJK oli tehnyt suomalaista jalkapallohistoriaa selviytymällä Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Pelaajat lauloivat, ja lentoemäntä onnitteli joukkuetta.

Päävalmentaja Mika Lehkosuo teki töitä. Kysyin häneltä, mikä oli valvottanut edellisenä yönä.

”Yksi asia…”

Lehkosuon ääni petti, ja kyyneleet nousivat silmiin.

Vasta viisi vuotta myöhemmin hän pystyi kertomaan, mikä häntä oli liikuttanut.

”Minua harmitti, kun kukaan ei ollut katsomassa.”

Hän tarkoitti vanhempiaan. Isä oli kuollut 2004, ja äiti kuoli lokakuussa 2014. Kumpikaan ei nähnyt poikansa mestaruusjuhlia.

”Voitimme aika paljon 2014. Muistan, että kiittelin silloin ylöspäin.”

Äiti oli sanonut Lehkosuolle tämän syntyneen onnellisten tähtien alla. Lehkosuo uskoi sanojen viittaavan myös ahkeruuteen ja sinnikkyyteen.

Nyt 56-vuotias Lehkosuo on nimitetty Huuhkajien päävalmentajaksi.

Lehkosuo tunnetaan järjestelmällisenä valmentajana. Diplomi-insinöörin tutkinto ja Banapalloksi pilkattu pelitapa ruokkivat valmennusuran alussa mielikuvaa insinöörimäisestä jalkapallosta.

Lehkosuo ei loukkaantunut nimityksestä.

”Joistain asioista olen aika ylpeä, kuten Banapallosta. Se tarkoittaa, että jotain identiteettiä se pitää sisällään”, hän sanoi HS:lle vuonna 2019.

Lehkosuo HJK–IFK Marienhamn -ottelussa 2018. Kuva: Kimmo Räisänen

Julkisen mielikuvan takana on ihminen, jolle valmentaminen on lähes pakkomielle mutta jonka käsitykset jalkapallosta ja ihmisten johtamisesta ovat muuttuneet.

Nuorena valmentajana Lehkosuo kuvaili itseään raivorealistiksi. Hän oli myös unelmoija.

Vuonna 2005 hän haaveili Mestarien liigasta valmentajana. Pelaajana hän oli johtanut HJK:n kentälle 32 000 katsojan eteen. Loukkaantumiset olivat estäneet häntä löytämästä äärirajojaan pelaajana, joten hän halusi etsiä niitä valmentajana.

Lehkosuo nosti Hongan Veikkausliigaan ja kolmesti hopealle. HJK:ssa hän voitti kolme mestaruutta ja eteni Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen.

Mika Lehkosuo ei löytänyt äärirajojaan pelaajana. Kuva: Peter Jansson

Hän kehitti myös valmentajia. Keväällä 2019 Veikkausliigassa työskenteli kolme hänen entistä apuvalmentajaansa: Toni Koskela, Vesa Vasara ja José Riveiro.

”En kuitenkaan koe kasvattaneeni heitä, vaan olen saanut työskennellä hyvien ihmisten kanssa. Olen päässyt tekemään hyviä rekrytointeja”, Lehkosuo sanoi tuolloin.

Entinen apuvalmentaja Gert Remmel kehui Lehkosuon ”raakaa uteliaisuutta, työmoraalia ja nöyryyttä”. Jani Sarajärven mukaan hän on ”luonut ympäristöjä, joissa ihmiset ovat kehittyneet”.

HJK:ssa Lehkosuo järjesti pelaajille uniopetusta ja kokkauskursseja. Yksi oppi tekemään makaronilaatikkoa, toinen fileoimaan kalaa. Hän järjesti pelaajille unikoulutusta.

Lopulta hän huomasi, että kaikkea ei kannattanut yrittää valmentaa.

Kesällä 2019 Lehkosuo sai potkut HJK:sta. Ulkomailta oli vaikea löytää töitä, mutta lopulta hän päätyi Norjan toiselle sarjatasolle Kongsvingeriin.

Koronapandemia keskeytti lupaavasti alkaneen työn kuukausiksi. Tauon jälkeen pelaamisen intensiteetti katosi. Tappioiden jälkeen Lehkosuo sai syyskuussa 2020 potkut.

”En olisi halunnut luovuttaa ja lopettaa, mutta potkut olivat ymmärrettävät.”

Sitten tapahtui jotain odottamatonta.

Kongsvinger ei halunnut luopua hänestä, vaan tarjosi muita töitä samalla palkalla.

”He tarjosivat minulle edelleen samaa palkkaa, mikä tuntui oudolta. Se kertoi, miten paljon he halusivat minun jäävän.”

Lehkosuo jäi valmentamaan kakkosjoukkuetta ja kouluttamaan valmentajia. Edustusjoukkueen nuoret valmentajat eivät halunneet hänen olevan jatkuvasti vieressään. Hänen oli opeteltava myös pysymään sivussa.

Hän työskenteli lisäksi lukioikäisten pelaajien kanssa ja oppi, miten nuoret reagoivat. Sillä oli myöhemmin merkitystä Pikkuhuuhkajissa.

Norja muutti Lehkosuota myös ihmisenä.

Perheen valmistautuessa palaamaan Suomeen syksyllä 2022 heidän 14-vuotias tyttärensä halusi jäädä Norjaan. Hän viihtyi siellä ja sai huippuvalmennusta tanssissa.

Lehkosuon vaimo Liisa Ahlqvist-Lehkosuo torjui ajatuksen. Lehkosuo pohti, voisiko tytär asua Norjassa toisen perheen luona.

”Olin aluksi yllättynyt, mutta suhtauduin asiaan kiinnostuneesti.”

Lehkosuo vetosi siihen, että vanhempien pitäisi antaa lapsen tavoitella unelmaansa. Kuukausien kuluttua vaimokin alkoi harkita vaihtoehtoa.

Kun Lehkosuo kertoi tapahtumista HS:lle vuonna 2025, hänen silmänsä kostuivat.

Vaimon mukaan Norjan-vuodet tekivät Lehkosuosta rennomman.

”Hän on ihminen, joka haluaa kehittää itseään. Muutos näkyy ehkä rentoutena hänen suhtautumisessaan työhön. Hän ajattelee entistä enemmän kokonaisuutta.”

Suomessa Lehkosuo tunnettiin lempinimellä Bana. Norjassa häntä kutsuttiin Mikaksi. Suomeen palattuaan hän pyysi Palloliitossakin käyttämään etunimeään.

Bana jäi Norjaan.

Mikan jalkapallo oli muuttunut.

Aiemmin filosofiana oli win by control: pelin hallitseminen pallon avulla. Norjasta tarttui suoraviivaisuutta.

Myös valmennusmateriaali yksinkertaistui. Hongassa Lehkosuon pelikirjassa oli ollut parisataa kuvaa. Norjan jälkeen hän sanoi pystyvänsä selittämään lähes kaiken olennaisen kymmenellä.

”Asioita pitää osata priorisoida. Aiemmin en osannut ajatella, mitkä ovat tärkeimpiä asioita.”

Hän oli yrittänyt valmentaa kaikkea eikä lopulta kunnolla mitään.

Lehkosuo juhli Suomen cupin voittoa Hongan päävalmentajana vuonna 2012. Kuva: Kimmo Räisänen

Ennen hän oli korostanut pelisysteemiä. Nyt hän alkoi asettaa avainpelaajien vahvuuksia etusijalle.

”Olen oppinut ymmärtämään avainpelaajien merkityksen ja laittamaan heidät rooleihin, joissa he voivat loistaa.”

Tulokset olivat poikkeuksellisia. Lehkosuo vei Pikkuhuuhkajat kahdesti peräkkäin EM-turnaukseen ensimmäisenä valmentajana joukkueen historiassa. Vaikka ikäluokka vaihtui, pelaamisen periaatteet säilyivät: korkea prässi, rohkea pallollinen peli ja nopeat hyökkäykset.

Marraskuussa 2026 ennen Irlanti-ottelua Lehkosuo piti energisen puheen, jota yksi sen kuulleista kuvaili hänen parhaakseen nykyisessä tehtävässä. Lumisateen vaikeuttaessa peliä hän karjui kentän laidalta: ”Prässi, prässi!”

Mika Lehkosuo kiittää yleisöä U21 EM-karsintaottelussa Tammelan stadionilla Tampereella perjantaina. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti

Mika Lehkosuo vietiin suihkuun ottelun jälkeen. Irlanti – Suomi. Alle 21-vuotiaiden maajoukkue. Kuva: Jussi Eskola

Suomi voitti 1–0. Corkissa se nousi kahden maalin takaa tasoihin ja varmisti historiallisen kisapaikan jatkoajalla vajaamiehisenä.

Aiemmin Lehkosuo oli julkisuudessa varautunut. Huumoriakin hänestä on löytynyt: Kazakstanissa vuonna 2015 tulkki luuli häntä HJK:n pelaajaksi. ”Näytänkö niin nuorelta? Olen siis vielä hyvässä kunnossa”, Lehkosuo vitsaili.

Nyt hän on rennompi ja energisempi. Vuoden 2025 EM-kisoissa hän käytti kannattajien huutoja tunnelmavideoissa ja liikuttui kehuessaan joukkuettaan.

Huuhkajissa tehtävä on vaikeampi. Pikkuhuuhkajien pelaajamateriaali on ollut kansainvälisessä vertailussa hyvä, mutta A-maajoukkueen lähtökohdat ovat heikommat.

Lehkosuo on kuitenkin osoittanut osaavansa rakentaa tunnistettavan pelitavan, mukauttaa sitä pelaajien vahvuuksiin ja saada eri ikäluokat omaksumaan yhteiset periaatteet. Hän tuntee myös suuren osan pelaajista, joiden pitäisi muodostaa Huuhkajien uusi runko.

Halu kehittyä ei ole kadonnut. Vuonna 2019 Lehkosuo kertoi kirjoittaneensa valmennuskoulutuksessa muistiinpanoihinsa otsikon Elämän tarkoitus.

”Jonkinlainen maanisuus valmentamiseen pitää minut elossa. Olen löytänyt aikamoisen rakkauden kohteen. Koen, että olen elossa ja kiinni elämässä.”

Hän tiivisti ajatuksensa näin:

”Tunnen, että olen elossa, kun saan miettiä ongelmaa seuraavassa pelissä.”

Huuhkajien uudella päävalmentajalla riittää ratkaistavia ongelmia.

Source: Helsingin Sanomat · Ari Virtanen HS

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira