Puolentoista asteen lämpötilan nousu ei ehkä tunnu kaikista kovin isolta jutulta. Eikä se olekaan, kun pakkaa vaatteita lomareissulle. Silloin kyse on sään vaihtelusta. Asia on aivan toinen, kun puhutaan ilmastonmuutoksen seurauksista.
Siksi maailman maat sopivat Pariisin ilmastosopimuksessa vuonna 2015 pyrkivänsä rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Mitä enemmän lämpeneminen ylittää puolitoista astetta, sen rajumpia ovat seuraukset. Jokainen asteen kymmenys lisää riskejä.
Nyt sanotaan ääneenkin, ettei 1,5 asteen tavoitteeseen päästä ainakaan ilman väliaikaista ylitystä. Nykyisillä ilmastositoumuksilla globaali nousu on 2,6–2,8 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Euroopan keskilämpötila on jo noussut 2,5 astetta esiteollisesta ajasta.
Ilmaston lämpenemisen seurauksia hahmottaa ehkä asteita selvemmin muilla mittareilla. Helle ei vain tapa ihmisiä ja heikennä työn tuottavuutta. Kuivuus vaikeuttaa kuljetuksia ja tuo ruokakriisejä. Kuumuus haittaa voimalaitosten sähköntuotantoa. Taloudelliset seuraukset voivat jatkua vuosia.
Muutoksen mittakaava on valtava.
Euroopan keskuspankin mukaan helleaallon käristämien alueiden tuotanto on keskimäärin 1,5 prosenttia alemmalla tasolla vielä kaksi vuotta tapahtuman jälkeen. Britannian ilmastokomitean entinen puheenjohtaja Adair Turner arvioi, että maapallon lämpeneminen kahden sijaan kolmella asteella aiheuttaa maailmantaloudelle tällä vuosisadalla lisävahinkoja, joiden arvo vastaa viidennestä maailman kumulatiivisesta bruttokansantuotteesta.
YK:n ilmastokokouksessa Turkissa maailman maat kiistelivät jälleen päästövähennyksistä, fossiilisista polttoaineista ja ilmastorahoituksesta. Ilmastopolitiikan vaikeuksia eivät kuitenkaan selitä vain kansainvälisen yhteistyön kiistat. Myös kansallisessa politiikassa on yhä vaikeampaa muodostaa yhteistä käsitystä ilmastokriisin vakavuudesta.
Ilmastopolitiikka on politisoitunut myös Suomessa. Tuoreen Tiedebarometrin mukaan itseänsä puoluekartalla oikealle sijoittavista 43 prosenttia kyseenalaisti väitteen ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja tehokkaista poliittisista toimista. Vasemmalle itsensä sijoittavista näin teki 10 prosenttia.
Kun ilmastopolitiikkaa pitää osana kulttuurista ja identiteettipoliittista kamppailua, ratkaisevaa eivät ole tieteen tosiasiat. Populistinen vastakkainasettelu vaikeuttaa pitkäjänteisiä päätöksiä riskeistä, joiden seuraukset ovat samat poliittisista näkemyseroista riippumatta.
Ilmastomuutoksen seuraukset osuvat Suomen talouden ja turvallisuuden ytimeen. Kyse on metsistä, terveydestä, infrastruktuurin kestämisestä, huoltovarmuudesta, ruuan hinnasta, hyvän elämän edellytyksistä.
Suomella on jo kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma, mutta sen toimeenpano on edennyt liian hitaasti. Suomen ilmastopaneelin mukaan vain muutama suunnitelman tavoitteista etenee aikataulussa.
Kunnissa on kuitenkin jo havahduttu ilmastonmuutoksen pysyvästi elinympäristöä muuttaviin seurauksiin. Helsingissä rakennetaan tulvasuojelua, viilennetään hoivakiinteistöjä ja uudistetaan päiväkotien pihoja kestämään helteitä ja rankkasateita. Uusia asuinalueita suunnitellaan tulvankestäviksi.
Suunta on oikea, mutta muutoksen mittakaava on valtava. Runsaan kymmenen vuoden kuluttua elämme ilmastossa, jota nyt pidetään äärimmäisenä. Helsingissä ankarien hellejaksojen todennäköisyyden arvioidaan 15-kertaistuvan 2040-luvulle tultaessa. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ei voi siksi jäädä yksittäisten kuntien hankkeiksi, vaan sen on ohjattava rakentamista, investointeja ja julkisten palvelujen suunnittelua koko Suomessa.
Ilmastonmuutoksen seurauksiin varautuminen on yhteiskunnan toimintakyvyn turvaamista.
Source: Helsingin Sanomat
At a glance
- Topic
- World
- Country
- 🇫🇮 FI
- Publisher language
- FI
- Added to Allnira