HS-analyysi | Umpisolmusta huolimatta luvassa on kova linja, jota muut katsovat sivusta

Jännitysnäytelmä Israelin tulevaisuudesta jatkuu poikkeuksellisen vilkkaiden vaalien jälkeen: selkeää voittajaa ei ole, hyljeksityt arabipuolueet kasvattivat suosiotaan ja hallitusneuvotteluista ennakoidaan vaikeita.

Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun nykyiset hallituspuolueet ja keskustaoikeistolaisen kenraalin Gadi Eisenkotin johtama oppositio eivät kumpikaan näytä saavan enemmistöä maan parlamenttiin.

Kyseessä ovat ensimmäiset vaalit sitten Hamasin ja muiden äärijärjestöjen tekemän lokakuun 2023 terrori-iskun. Maa on äärimmäisen jakautunut, ja monet kokevat, että vaaleissa ratkaistaan Israelin suunta.

Netanjahu vaati tiistai-iltana maalle vahvaa oikeistohallitusta, kun hänen Likud-puolueensa näytti nousevan suurimmaksi puolueeksi.

Eisenkot sen sijaan katsoi vaalituloksen osoittavan, että israelilaiset haluavat Netanjahun valtakauden päättyvän.

Keskiviikkoaamuna ei ollut lainkaan varmaa lähteekö Israelin hallitusta muodostamaan Netanjahu vai Eisenkot. Joka tapauksessa edessä voi olla viikkoja tai jopa kuukausia kestäviä hankalia hallitusneuvotteluja.

Henkeä on turha pidätellä Israelin ulkopuolella. Nousee pääministeriksi Netanjahu tai Eisenkot, luvassa on kovaa turvallisuuspolitiikkaa.

Maa on siirtynyt entistä enemmän oikealle sitten Hamasin ja muiden äärijärjestöjen terrori-iskun lokakuussa 2023.

Sekä Netanjahu että Eisenkot vastustavat Palestiinan valtion perustamista. Myös Eisenkot suhtautuu jossain määrin myönteisesti Länsirannalla sijaitseviin Israelin siirtokuntiin, joita pidetään kansainvälisen oikeuden vastaisina.

Gazassa poikansa menettäneen Eisenkotin mukaan Hamasin sotilaallinen siipi on tuhottava tai hajotettava. Tätä myös Netanjahu on yrittänyt kolmen vuoden ajan.

Irania vastaan käytävällä sodalla on vahva tuki Israelissa ja kummatkin pääministeriehdokkaat ovat vaatineet Iranin ydinohjelman tuhoamista.

Sävyeroja pääministeriehdokkaiden välillä toki on.

Eisenkotin retoriikka on ollut maltillisempaa kuin Netanjahun hallituskumppaneineen, jotka ovat viime vuodet puhuneet melko pidäkkeettä palestiinalaisten alistamisesta.

Eisenkot on puhunut enemmän diplomatian mahdollisuuksista ja Israelin ulkosuhteiden parantamisesta.

Hän on myös tuominnut juutalaissiirtokuntalaisten väkivallan palestiinalaisia kohtaan miehitetyllä Länsirannalla. Netanjahun välinpitämättömyys siirtokuntalaisten väkivaltaa kohtaan on entisestään heikentänyt Euroopan ja Israelin välejä.

Eisenkotin nousu Israelin pääministeriksi voisi tuoda lisähappea Israelin ja Euroopan maiden, myös Suomen, kiristyneisiin suhteisiin.

Eisenkotin myötä pääministerinä ei olisi enää henkilö, joka on etsintäkuulutettu epäillyistä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Häntä olisi mutkattomampi tavata kasvotusten valtiotasolla.

Israel on Suomelle merkittävä kumppani puolustusmateriaaliyhteistyössä.

Esimerkiksi Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmä on sitonut Suomen yhteistyöhön Israelin kanssa vuosiksi eteenpäin.

Siitä ei ole mahdollista luopua, on ollut toistuva viesti suomalaisilta puolustusviranomaisilta ja useilta poliitikoilta, vaikka Israelin toimet Gazassa ja Länsirannalla ovat heränneet voimakasta arvostelua yhteistyötä kohtaan.

Puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) Israelin-vierailu viime syyskuussa kirvoitti opposition esittämään epäluottamusta Häkkäselle ja hallitukselle.

Gazassa Israelin vaaleja on seurattu huolestuneina. Netanjahun äärioikeistolaiset hallituskumppanit ovat puhuneet alueen tyhjentämisestä ja asuttamisesta juutalaisilla.

Jos Netanjahu jatkaa vallassa, se tarkoittaa enemmän tuhoa ja kuolemaa, monet ajattelevat.

Eisenkotin valintaan kohdistuu suuria toiveita, vaikka harva uskoo, että hänen valintansa toisi pelastusta gazalaisille.

”Me siviilit joudumme epäilemättä myös murskatuiksi, jos Eisenkot aloittaa sotatoimensa Hamasia vastaan”, viestitti toimittaja Majd Al-Assar keskiviikon vastaisena yönä Gazasta.

”Suurin pelko on, että kaikki jatkuu täsmälleen ennallaan vielä seuraavat neljä vuotta. Toivon vilpittömästi, ettei niin käy.”

Israelin ulkopolitiikkaan vaikuttaa varmasti paljon se, mitä Yhdysvaltojen välivaaleissa tapahtuu ensi viikolla.

Trumpin liikkumavara voi kaventua, jos demokraatit voittavat sekä senaatin että edustajainhuoneen. Yhdysvalloissa ulkopolitiikka on kuitenkin vahvasti presidentin käsissä. Vallan vaihtuminen kongressissa voikin johtaa myös siihen, että ulkopolitiikasta tulee presidentin impulssien suurempi näyttämö.

Trump ehti vaalien alla jo kahteen kertaan antaa tukensa Netanjahulle. Yhteistyön laatu Eisenkotin kanssa olisi kysymysmerkki.

Vaalituloksen odotetaan selkiytyvän keskiviikon aikana.

Israelin presidentti antaa hallituksen muodostamistehtävän sille kansanedustajalle, jolla arvioidaan olevan parhaat mahdollisuudet koota hallitus. Tämän odotetaan tapahtuvan mahdollisesti ensi viikolla, kun virallinen vaalitulos on valmistunut.

Toisin sanoen suurimmasta puolueesta ei välttämättä tule hallituksen muodostajaa. Hallitus tarvitsee 120-paikkaisen knessetin luottamuksen.

Tätä tukea Netanjahu tuskin saa. Vaalit ovat niin vahvasti oppositiossa kulminoituneet Netanjahun savustamiseen Israelin politiikasta.

Eisenkotin riesana sen sijaan on hajanainen oppositio. Vaikka rivit pysyisivätkin suorassa, hän tuskin saa enemmistöä taakseen ilman arabipuolueiden tukea.

Vaalien alla Eisenkot ei ollut halukas ottamaan heitä hallitukseen, mutta hallitusneuvotteluiden edetessä laskelmointi voi muuttua.

Israelin palestiinalaisia, joista moni äänesti arabipuolueita, on ajettu entistä ahtaammalle lokakuun 2023 terrori-iskun jälkeen.

Viikkojen tai kuukausien neuvottelujen edetessä täysin poissuljettua ei myöskään ole se, että jokin puolue blokkien välille vaihtaisikin leiriä.

Neuvottelujen pitkittyessä Netanjahu voi pysyä vallassa toimitusministerinä vielä kuukausia.