HS-analyysi | Lauri Markkasen Utah Jazz rakastui häviämiseen niin, ettei se osaa enää voittaa

Helmikuussa vielä nauratti. Valmentaja Will Hardy otti parhaat pelaajat penkille ennen päätösneljännestä ja Utah Jazzin johto Orlando Magicia vastaan suli pikavauhtia. Tv-kamerat poimivat Lauri Markkasen ja Kevin Loven naureskelemassa kentän laidalla samaan aikaan, kun Magic rynni Jazzin ohi.

Taas yksi tappio. Taas uusi askel kohti parempaa varausvuoroa. Tehtävä suoritettu.

Utah Jazz rakastui kahden ja puolen vuoden aikana niin täydellisesti häviämiseen, että oli vaikea enää erottaa, oliko kyse ammattilaisjoukkueesta vai sketsisarjasta.

Tänä syksynä kaiken piti olla toisin. Nyt kaikki alkaisivat pelata tosissaan. Ei enää löysäilyä, vai mitä?

Jazz värväsi profiilipelaaja Jaren Jackson juniorin. Lisäksi seura sai palkinnoksi hävettävästä ”tankkaamisestaan” huippulupauksen pidetyn Darryn Petersonin.

Silti Jazzin alkukausi on ollut täysi katastrofi. Yksi voitto ja kuusi tappiota ei takuuvarmasti ollut suunnitelmissa viime kauden jälkeen.

Jaren Jackson junior (oik.) on taas loukkaantuneena. Kuva: Peter Creveling

Jazz ei ainoastaan häviä pelejä vaan myös pelaa huonosti. Nuoret eivät ole kehittyneet toivotulla tavalla. Myös Markkasen peli sakkaa. Hardy vaikuttaa olevan hukassa.

Enää Markkasta ja pelikavereita ei naurata, vaikka tulokset ovat ihan samoja kuin viimeiset pari kolme vuotta.

Näyttää siltä, että seurajohdon vuosien ajan vaalima mentaliteetti, häviäminen ennen kaikkea, on syöpynyt syvälle Jazzin valmennukseen ja pelaajaryhmään.

Selityksiä Jazzilla, kannattajilla hännystelevillä paikallistoimittajia toki riittää. Muutkin tankkasivat. Muutkin lepuuttivat parhaita pelaajiaan. Muutkin tavoittelevat kärkivarauksia.

Seliseli.

Jazzi olisi voinut jo viime kaudella pelata ja kilpailla tosissaan. Seurajohto valitsi toisin. Valmentaja Hardy lähti vapaaehtoisesti mukaan. Kukaan ei pakottanut häntä panemaan parhaita pelaajiaan penkille voitettavissa olleiden pelien lopussa.

Hardy olisi yhtä hyvin voinut uhmata seurajohtoa tai pakata laukkunsa. Ottajia olisi – hän on edelleen arvostettu valmentaja NBA:ssa.

Hardy janosi valmennettavakseen uutta tähteä, kuten seurapomotkin.

Sama koskee toki Jazzin tähtipelaajia, Markkasta ja Keyonte Georgea etunenässä. Jokaisella oli mahdollisuus puhua suunsa puhtaaksi tilanteesta. He hyväksyivät tilanteen hiljaa, koska toivoivat rinnalleen täksi kaudeksi uutta supertähteä.

”Markkasen tilanne on murheellinen. Kauan kaivattua pudotuspelipaikkaa ei ole taaskaan tulossa.”

Darryn Petersonista toivotaan Utahin pelastajaa. Kuva: Chris Nicoll

Juuri nyt näyttää siltä, että vaikka Petersonista voi kasvaa supertähti, sitä joudutaan odottamaan hyvä tovi. Viime vuonna viidentenä Utahiin huudettu Ace Bailey näyttää korkeintaan rotaatiomieheltä.

Samalla yksi joukkue, joka ei tankannut – Golden State Warriors – varasi vuorolla 11 Yaxel Lendeborgin, 24. Hän näyttää heti valmiilta tähtipelaajalta.

Lendeborg osoittaa, että varaustilaisuudessa voi saa kovia pelaajia myöhemmilläkin varausvuoroilla. Tankkaaminen ei siis ole ainoa tulevaisuuden menestymisen edellytys.

On totta, että esimerkiksi San Antonio Spurs sai Victor Wembanyaman ja Minnesota Anthony Edwardsin – käänteentekeviä pelaajia kumpikin – tankkaamisen tuloksena.

Sen sijaan puolustava mestari New York Knicks ei hyötynyt vuosia jatkuneesta surkeudesta lainkaan. Se rakensi joukkueensa fiksuilla kaupoilla.

Viime vuosina pitkän tankkaamisen jälkeen huipulle noussut Oklahoma City rakensi tähtijoukkueensa pääasiassa pelaajakaupoilla ja osumalla upeasti varaustilaisuuden hieman alemmilla vuoroilla. Vain Chet Holmgren on draftin kärkipäästä.

Toisaalta vuosien tankkikierteessä viruvat Sacramento ja Washington eivät pääse minnekään, vaikka ovat kuinka yrittäneet olla surkeita. Organisaatiotason mätä on juurtunut syvälle seuroihin, joissa häviämisestä on tullut johtoajatus.

Valmentaja Will Hardy on ollut neuvoton alkukaudella. Kuva: Daniel Dunn

Utah saa nyt huomata, että tahallisesta häviämistä on vaikea hetkessä irtautua, kun asenne on ensin monen vuoden aikana juurrutettu organisaatioon.

Kun on pitkän aikaa ollut hyväksyttyä hävitä, jättää pelejä väliin ja naureskella, kun oma joukkue hukkaa ison johdon, on olemassa aito vaara todellisen häviäjämentaliteetin syöpymisestä joukkueeseen.

Jazzilla on onnekseen varastossa vielä kosolti varausvuoroja ja muuta kaupattavaksi. Seurajohdon onkin tehtävä pian päätös, aikooko se satsata tähän ryhmään vai siirtää katseet taas muutaman vuoden päähän.

Markkasen kannalta tilanne on murheellinen. Hän ei juuri nyt pelaa yhtään paremmin kuin Jazzin joukkue. Kauan kaivattua pudotuspelipaikkaa ei ole taaskaan tulossa, ei ainakaan Utahissa. Kello käy, sillä Markkanen täyttää keväällä 30 vuotta.

Pelastaisiko joku vielä Markkasen? Jazz näyttää vain vajoavan rakkaaseen häviämiseensä. Toivottavasti se ei vie Markkasta mukanaan lopullisesti.