HS-analyysi | George Russell on entinen kultapoika

Kun Valtteri Bottas hävisi Mercedeksellä vuosi vuodelta yhä selkeämmin Lewis Hamiltonille, nousi George Russellin nostamiseksi hänen korvaajaksi huumaava meteli.

Bottas teki Mercedeksellä sen, mitä pitikin. Hän auttoi roolissaan tallin valmistajien maailmanmestaruuteen. Mercedes kuitenkin laski, että Russell oli paitsi tulevaisuuden nimi niin myös lähempänä Hamiltonin tasoa.

Bottaskin oli aikoinaan ollut lähempänä brittiä, mutta vuodet suurmestarin varjossa olivat jättäneet jälkensä.

Rustsell nousi Mercedeksen F1-kuljettajaksi vuonna 2022. Tälle kaudelle hän sai ensimmäistä kertaa käyttöönsä mestaruuskaliiberin auton, ja oli ennakkosuosikki.

Tallikaveri Kimi Antonelli ei ei sen sijaan vaikuttanut olevan vielä valmis terävimpään kamppailuun.

Kauden avauskisa alleviivasi Russellin asemaa. Hän ajoi paalupaikalle selvällä erolla ennen Antonellia. Kisassa Russell oli omaa luokkaansa. Kun Ferrari, McLaren ja Red Bull olivat vielä teknisesti kaukana perässä, tuntui Russellin mestaruus lähes vääjäämättömältä, vaikka edessä oli vielä pitkä kausi.

Vielä mitä. Antonelli, 20, jyräsi viiteen peräkkäiseen voittoon. Hänet tiedettiin superlahjakkuudeksi, mutta tapa, jolla hän takoi voitosta toiseen, oli häkellyttävä.

Antonelli kurvaili mestaruuteen lähes ylivoimaisesti. Hän johtaa MM-sarjaa 119 pisteen erolla 19 kilpailun jälkeen. Jos tällä kaudella ajettaisiin alkuperäisen suunnitelman mukaiset 24 osakilpailua, voisi kaula kasvaa vielä aivan poskettomaksi.

Russell on romahtanut MM-sarjan neljänneksi, 130 pisteen päähän nuoresta tallikaveristaan.

George Russellin romahdus on yksi F1-historian pahimmista flopeista.

Kimi Antonelli on kaikkien aikojen nuorin F1:n maailmanmestari. Kuva: Imago Sport / Sport Press Photo / AOP

On totta, että tallikaverit ovat melko usein hävinneet mestarille vielä pahemmin kuin Russell. Yksi asia tekee britin romahduksesta kuitenkin erityisen kivuliaan: hän oli mestarisuosikki.

Antonellia ei vielä kaavailtu tallikaverinsa ykköshaastajaksi. Epätasainen tulokaskausi antoi niin paljon aihetta epäilyille.

Tilanne ei ole siis sama kuin Max Verstappenin jatkuvat lumipesut apumies Sergio Perezille tai se, kun Hamilton läksytti Bottasta. Kummassakin tallissa oli selvä marssijärjestys. Sama koskee Michael Schumacherin vuosia Ferrarilla.

Kyse ei ole siis vain siitä, että Russell olisi voinut voittaa. Hänen piti voittaa, mutta hän romahti täydellisesti. Kun ennakkosuosikki floppaa, tittelin vie lähes poikkeuksetta toisen tallin kuljettaja, ei oma tallikaveri.

Harvat poikkeukset ovat niitä, joissa kuskit ovat suurmestareita. Alain Prost päihitti puolustavan mestarin Ayrton Sennan pisteiden valossa puhtaasti – Senna taas oli aina yhdellä kierroksella nopeampi.

Nelson Piquet oli kaksinkertainen mestari, kun hän löi suosikiksi nousseen Nigel Mansellin 1987. Mansell oli ylivoimainen omana mestaruusvuonnaan 1992, mutta Riccardo Patrese oli tuossa vaiheessa uraansa jo ikämiespäiviään viettävä kakkoskuski.

Aina mestaruutta ei voiteta nopeimmalla autolla. Damon Hillin kausi 1995 oli karmea, kolarien ja alisuorittamisen sävyttämä floppi. Silloin hän hävisi Schumacherille.

Antonelli saattaa vielä tulevaisuudessa nousta Schumacherin kaliiberin kuskiksi.

Kenties lähin verrokki Russellin tilanteelle löytyy läheltä. Puolustava mestari Kimi Räikkönen oli ylivoimainen ennakkosuosikki 2008, mutta jäi kauaksi mestaruustaistelusta. Silloin oli vain sekunneista kiinni, että hänen tallikaverinsa Felipe Massa olisi voittanut MM-tittelin.

Räikkönen oli kuitenkin jo osoittanut hermojensa pitävyyden vuotta aiemmin, kun hän päihitti altavastaajana McLarenit. Russell puolestaan on yhä vailla suurta menestystä.

Damon Hillille kausi 1995 oli yhtä tuskaa. Kuva: Imago Sport / AOP

Antonelli paransi otteitaan tämän kauden edetessä vakuuttavasti. Ensimmäisestä yhdeksästä kilpailusta Antonelli keräsi 179 pistettä ja Russell 154. Belgian kisasta eteenpäin alkoivat murskajaiset: Antonelli on kerännyt 105 pistettä enemmän 10 edellisessä kilpailussa.

Tekniikkamurheet selittävät vain pienen osan Russellin piste-erosta. Valtaosa erosta syntyi radalla.

Niissä kilpailuissa, joissa molemmat Mercedekset ovat ajaneet maaliin, Antonelli on ollut edellä 11–4. Italialainen on voittanut yhdeksän kisaa, Russell kolme. Tuo on rujo ero samalla autolla.

Kun Russell voitti Azerbaidžanin GP:n syyskuussa, näytti vielä siltä, että britti voisi palata mestaruustaisteluun. Sen jälkeen on näkynyt kuitenkin täysi antautuminen.

Russell joutui keskeyttämään Malesiassa moottoririkkoon, ja siitä henkisestä takaiskusta hän ei ole enää toipunut. Sitä ovat seuranneet sijoitukset 9., 8. ja 8.

Russellin lannistunut somepostaus ikään kuin alleviivasi, että jopa hän itse ymmärsi mahalaskunsa mittakaavan.

”Tämä on ollut urani ensimmäinen kausi, jolloin huonoja päiviä on ollut enemmän kuin hyviä”, hän kiteytti.

Gerhard Berger (oik.) löi Ayrton Sennan kaksikon ensimmäisessä yhteisessä aika-ajossa McLarenilla. Sen jälkeen alkoi alamäki. Kuva: Avuspeed Motorsport / Alamy / AOP

Entä miten tästä eteenpäin?

Russell oli ennen Mercedeksen ja F1:n kultapoika. Hän sai kasvaa rauhassa mestaruustaisteluun.

Nyt puolestaan Antonelli on Mersun ykkösnimi, mutta myös jo 20-vuotiaana mestari.

Tämä on Russellille henkisesti raskas. Se voi merkitä myös sitä, ettei hänelle ole enää tilaa Mercedeksellä.

Hänen sopimuksensa kattaa vielä ainakin ensi kauden. Mutta jos Russell ei paranna suorituksiaan merkittävästi suhteessa Antonelliin, saattaa tallipomo Toto Wolff vilkuilla muualle.

Ensi kausi määrittää Russellin uran. Hänen on pakko kasata itsensä ja nousta taistelemaan mestaruudesta.

Muuten hänen kohtalonsa on sama kuin Bottaksen, Perezin tai esimerkiksi Sennan varjossa lakastuneen Gerhard Bergerin: hyvä mutta ei erinomainen kuski, jonka tulevaisuus on suurtallin kakkoskuskina tai keskikastin ykkösenä.