HS 50 vuotta sitten 24.10.1976 | Merihiekka katoaa ulkomaille

Ahvenanmaan länsisaarella oleva Torpin kyläkunta on markkinoinut hiekkaa lahden yli Ruotsin Kapellskäriin jo usean viikon ajan. Ruotsalaisyhtiön kanssa on sovittu noin 100 000 kuution hiekkaerän kuljettamisesta.

Hiekka saadaan kylän edustalta merestä. Tanskalaisvalmisteinen alus imee ja kuljettaa hiekkaa liki 700 kuutiota kerrallaan. Parhaina päivinä alus teki matkan lahden yli kolmekin kertaa päivässä. Elokuun alkupuolelta käynnissä olleet hiekan kuljetukset ovat aukaisseet meren pohjaan lähelle rantaviivaa lähes kymmenen metrin syvyisen syvänteen.

Torpin kyläkunta omistaa myymänsä hiekan sekä sen yläpuolella olevat vedet, eikä viranomaisten lupaa myynnin aloittamiselle näin ollen tarvittu. Ahvenanmaan maakuntahallitus on kuitenkin kiinnostunut myös periaatteessa meren pohjan kaivamisesta, ja oikeaa lain tulkintaa Torpin kylän toimien lainmukaisuudesta etsitään nyt Länsi-Suomen vesioikeudesta.

Itse kylän asukkaat hiekan kaivaminen ja myynti on jakanut kahteen tiukasti eri mieltä olevaan leiriin. Myyntiä vastustavat kyläläiset pelkäävät meren pohjan syvänteen pilaavan hiekkarannan, jota pidetään saaren parhaana.

Myynnin kannalla olevat maanviljelijät taas pitävät hiekan myyntiä omalta vesialueeltaan yksityisasiana ja ympäristöhaittoja olemattomina.

Mitä Harri Holkeri tekee vaalivoitollaan

Harri Holkeri on vaalivoittonsa jälkeen kuin lottopotin saanut. Hänellä on kaksi mahdollisuutta: sijoittaa voitto tuottavasti ja elää mukavasti pitkään tai panna politiikassa ranttaliksi ja rehvastella voitollaan.

Holkeri on päättänyt sijoittaa voittonsa tuottavasti Urho Kekkoseen, Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin sekä maltilliseen sisäpolitiikkaan. Ja päästää kansallinen kokoomus pois ulko- ja sisäpoliittisesta paitsiostaan, jossa se Holkerin mielestä on syyttä.

”Ei tässä vaalivoiton huumassa kannata seistä peilin edessä ja ihailla itseään”, sanoo tuore vaalivoittaja, Harri Hermanni Holkeri, 39, joka yrittää kaikin keinoin hyödyntää voittonsa.

Ensimmäiseksi Holkeri järjestänee kokoomuksessa jonkinlaisen ulkopoliittisen kurinpalautuksen. Kansanedustaja Tuure Junnila vaati jo ennen vaaleja, että kokoomuksen on peruutettava toissa kesän puoluekokouksessa tehty päätös, jolla puolue asettui presidentti Urho Kekkosen uudelleenvalitsijoiden joukkoon vuonna 1978.

Holkeri jätti Junnilan rauhaan ennen vaaleja, mutta ilmoittaa nyt, että kokoomus ei ota ensi kesän puoluekokouksessa pohdittavaksi Kekkosen ehdokkuutta.

IRA pieksi rauhanmarssin

Belfast (UPI)

Naisten rauhanliikkeen kannattajat ja laittoman Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n väliaikaissiiven nuoret kävivät lauantaina Belfastissa tunnin pituisen verisen tappelun, joka aiheutti kymmenien ihmisten loukkaantumisen.

Ainakin 9 000 ihmistä oli mukana tappelussa. Suurimman ajan poliisi ja Englannin armeijan sotilaat pysyttelivät sivussa eivätkä yrittäneet puuttua tapahtumiin.

Verinen mellakka alkoi, kun IRA:n nuoret kannattajat kävivät kivet, tulet ja pullot aseinaan lähes 10 000 rauhanmarssijan kimppuun. Suurin osa marssijoista oli naisia ja heillä oli mukanaan pieniä lapsia.

IRA-nuoret hakkasivat naisia päähän pitkillä patukoillaan ja potkivat katuun kaatuneita naisia ja lapsia. Ainakin 36 ihmistä joutui sairaalahoitoon. Myös rauhanliikkeen johtaja rouva Betty Williams loukkaantui lievästi.

Eva Peron haudan lepoon

Buenos Aires (Reuter)

Eva Peronin palsamoitu ruumis haudattiin perjantaina 24 vuotta kuolemansa jälkeen suljettuun hautausmaahan Buenos Airesissa.

Hallituksen ilmoituksessa sanottiin, että Argentiinan kuolleen johtajan Juan Domingo Peronin toisen vaimon Evan ruumis luovutettiin hänen kahdelle sisarelleen heidän pyynnöstään ja haudattiin Recoletan hautausmaahan.

Miljoonien peronistien pyhimyksenä pitämä Evita kuoli syöpään heinäkuussa 1952 33 vuoden ikäisenä.

Eva Peron Kuva: Sanoman arkisto

Palsamoitu ruumis katosi pian sen jälkeen kun sotilaskaappaus lopetti kenraali Peronin ensimmäisen yhdeksän vuotta kestäneen valtakauden syyskuussa 1955.

Evitan ruumiin säilytyspaikka oli arvoitus melkein 16 vuoden ajan, kunnes se löydettiin eräältä hautausmaalta Milanossa ja palautettiin Peronille, joka eli silloin maanpaossa Espanjassa.

Ruumis tuotiin lopulta takaisin Argentiinaan 1974 pian sen jälkeen, kun kenraali Peron itse oli kuollut oltuaan vähän aikaa presidenttinä.

Sydänmaan koti-ikävän eepos – Oi Jerusalem

Pekka Tarkka

Heikki Turunen: Kivenpyörittäjän kylä. WSOY 1976

Heikki Turusen uusi romaani kertoo kuolevasta pohjoiskarjalaisesta kylästä. Turunen leväyttää esiin avaran maiseman, sijoittaa siihen raihnaiset ihmisensä, kuvaa siirtolaisuuden ongelman ja rinnastaa kylähäiden melskeen suuren maailman historiallisiin tapahtumiin, Helsingin turvakokoukseen.

Turunen tahtoo haukata ison palan elämän omenasta ja tekee sen. Hänen maalauksellinen voimakielensä suosii paatosta ja kookkaita näkyjä, hänen fantasiansa ja huumorinsa räjähtelee. Hän on kirjoittanut koti-ikävän katkeran ja riemukkaan romaanin, elämänsä kirjan.

Heikki Turunen Kuva: Martti Peltonen

Turusen esikoisromaanissa kiehtoi varsinkin päähenkilön Simpauttajan hahmo, jossa oli sekä tarun arvaamattomuutta että tosioloisuuden vankkuutta.

Sama sekoite toimii uudessa romaanissa hyvin laajassa mitassa. Monet sen henkilöt ovat Simpauttajan sukua, kuten jo heidän nimensäkin ilmaisevat: Konttiukko, Kivenpyörittäjä ja Saaretar. Näiden ihmisten näyttämöllä on avaruuden mittasuhteet, henkilöt toteuttavat kohtaloitaan jylisevän ukkosen tai jättiläisvasikoiden nahkapaitoja muistuttavan taivaankannen alla. Jerusalemin kylä on syntynyt raamatullisesta unesta. Se sijaitsee pakanallisten pyhien paikkojen – Hiidensalon ja Ylisenjärven – välimaastossa. Sen kamaraan kätkeytyy kultasuoni.

Alvar Aallon koti museoksi

Alvar Aallon rakennusten varjeleminen saattaa pian tulla päiväjärjestykseen. Aalto luetaan maailman nykyarkkitehtien ehdottomaan kärkijoukkoon. Kuitenkin hänen kättensä töitä näkee enemmän syrjäisessä Suomessa kuin muualla maailmassa. Hänen tuotantonsa sinänsä on maamme arvokkaimpia matkailukohteita.

Välittömästi tulee esiin kysymys hänen helsinkiläisen kotinsa säilyttämisestä. Vastaisuudessa siitä tulisi kotimuseo, jonka vertaista meillä saisi hakea – Ainolan ja Hvitträskin ohessa. Se olisi Helsingin suurimpia nähtävyyksiä sikäli kuin sen tunnelma, joka on pääasiassa 30-luvun ihanneasumista edustava, voidaan säilyttää eheänä.

Koonnut Peter Valve

Lue lisää: hs.fi/aikakone