Tahto-nimeä nykyään totteleva Urheilumuseo sai perjantaina merkittävän lisän kokoelmiinsa, kun maastohiihdon olympiavoittajan Lydia Wideman-Lehtosen (1920–2019) kultamitali tulee näytteille.

Wideman-Lehtonen voitti naisten 10 kilometrin hiihdon Oslon olympiakisoissa talvella 1952. Mitali on historiallinen monessa mielessä.

”Kyse on ensimmäisestä suomalaisen naisurheilijan voittamasta henkilökohtaisesta olympiakultamitalista”, Tahdon vt. johtaja Matti Hintikka sanoo.

Ensimmäinen naispuolinen suomalainen olympiavoittaja oli pariluistelussa kultaa vuollut Ludovika Jakobsson Antwerpenissa vuonna 1920, ja ensimmäinen henkilökohtainen olympiavoittaja oli puolestaan taidelajien lyriikkasarjassa Lontoossa vuonna 1948 runollaan Hellaan laakeri kunnostautunut Aale Tynni.

Lydia Wideman-Lehtonen ajoitti kuntonsa erinomaisesti talvella 1952. Kuva: Sanoman arkisto

Lisäksi Wideman-Lehtosen mitalilla on kansainvälistä arvoa, koska se on ensimmäinen naisten maastohiihdon olympiakultamitali. Naisten maastohiihto tuli olympiaohjelmaan nimenomaan Oslossa 1952.

Arvokas palkinto oli päätyä yksityisomistukseen, kun se oli myytävänä huutokaupassa vuonna 2025. Silloin lähtöhinnaksi arvioitiin 50 000 euroa. Mitalin myynti ei kuitenkaan toteutunut, ja silloin Urheilumuseo aktivoitui mitalijahtiin.

”Myös opetus- ja kulttuuriministeriö katsoi mitalin olevan merkittävä osa suomalaista urheiluhistoriaa ja lähti tukemaan hanketta”, Hintikka kertoo.

Mitali oli mestarihiihtäjän perikunnan omistuksessa. Wideman-Lehtosen pojat Jarmo Lehtonen ja Kari Lehtonen olivat itsekin nuorina lahjakkaita hiihtäjiä, joten heillä oli hyvä ymmärrys hiihtourheilun merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa.

”Lehtosen veljeksille iso kiitos siitä, että kultamitali päätyi kaikkien suomalaisten nähtäville”, Hintikka sanoo.

Kuva: Sara Aaltio

Toimituksen tietojen mukaan mitalin hinta oli 35 000 euroa.

Vilppulassa syntyneen Wideman-Lehtosen hiihtoharrastus alkoi Mäntässä yhdessä Tyyne-sisaren kanssa. Perheessä oli kymmenen lasta ja yksi ottolapsi. Identtiset kaksoset Tyyne (lempinimi Typy) ja Lydia (lempinimi Lypy) olivat lapsikatraan nuorimmat. Isä Santeri Wideman oli innokas hiihtäjä. Hän oli ammatiltaan maanviljelijä ja puuseppä ja työskenteli lisäksi elokuvateatterin vahtimestarina. Isä kannusti lapsiaan urheilemaan.

”Olin aina innokas liikkumaan, mutta kilpahiihtoon sain kuitenkin kipinän aika myöhään, kun sisko menestyi hiihdossa”, Wideman-Lehtonen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa vuonna 2010.

Lydia Wideman-Lehtonen esittelee kultamitaliaan kuvaajalle vuonna 2018. Kuva: Sara Aaltio

Lydia sisuuntui ja ajatteli, että kyllä hänkin pärjää.

Toden teolla hiihtoura käynnistyi vuonna 1947 Lydian muutettua Tampereen Messukylään.

”Tapasin tulevan mieheni Paavon, joka vei minut Pyrintöön”, Wideman-Lehtonen kertoi IS:ssä 2010.

Juoksin metsässä puita väistellen ja kantojen yli hyppien, kun Tampereella ei ollut lunta.

Hän kertoi valmentaneensa itse itseään ja keksineensä kaikenlaisia harjoitusmuotoja.

”Juoksin metsässä puita väistellen ja kantojen yli hyppien, kun Tampereella ei ollut lunta.”

TUL:n seuraa edustanut Tyyne-sisko oli 1950-luvun alussa maan paras naishiihtäjä. Olympiavuonna 1952 asetelma kääntyi Lydian eduksi.

Talvella 1952 lumen puute ja työt konttoristina vaikeuttivat Lydian harjoittelua. Pääsy olympialaisiin varmistui viime hetkellä tamperelaisen onnistuttua viimeisessä karsintakilpailussa.

Holmenkollenin rinteillä Wideman-Lehtonen oli sitten elementissään ja sai loistavaa seuraa joukkuekavereiltaan. Suomi otti Oslossa naisten 10 kilometrin matkalla kolmoisvoiton. Wideman-Lehtonen päihitti Mirja Hietamiehen 59 sekunnilla Siiri ”Äitee” Rantasen täydentäessä triumfin.

Lydian voitto ei tullut ilman kommelluksia. Hän ajautui ulos ladulta seitsemän kilometrin kohdalla, mutta pystyi säilyttämään alkumatkalla hankkimansa etumatkan.

32-vuotias Wideman lopetti uransa pian olympiakisojen jälkeen ja avioitui kesällä 1952 sotainvalidin ja sorvarin Paavo Lehtosen kanssa.

Wideman-Lehtonen vaikutti myöhemmin Suomen hiihtoliiton johtokunnassa, Hämeen piirin hiihtovalmentajana ja Tampereen Pyrinnössä eri tehtävissä. Hän sai Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2000. Olympiasankari palkittiin myös Elämänura-palkinnolla Suomen Urheilugaalassa vuonna 2017.

Source: Helsingin Sanomat · Juha Kanerva

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira